Rio Tinto (yritys)

brittiläis-australialainen kaivosyhtiö
(Ohjattu sivulta Rio Tinto (yhtiö))

Rio Tinto on vuonna 1873 perustettu brittiläis-australialainen kaivosyhtiö. Se on maailman toiseksi suurin kaivosyhtiö.

Rio Tinto
Perustettu 1873
Kotisivu https://www.riotinto.com/
Rio Tinto Alcanin laitoksia Quebecissa, Canadassa.

Yhtiö on saanut nimensä Etelä-Espanjan Huelvan Río Tintolta, jossa on jo antiikin aikana hyödynnetty kaivos. Vuonna 1873 lontoolainen N M Rothschild & Sons ja Pariisin de Rothschild Frères ostivat kaivokset Espanjan hallitukselta. 1800-luvun lopulla Rio Tinto oli maailman johtava kuparin tuottaja.

Vuonna 1962 brittiläinen Rio Tinto Company osti australialaisen Consolidated Zincin ja yhtiö sai nimen Rio Tinto-Zinc Corporation (RTZ). Marraskuussa 2007 se osti kanadalaisen Alcan Inc:in, mikä loi yhden maailman suurimmista alumiinin valmistajista.

Loppuvuodesta 2007 kilpaileva BHP Billiton yritti vallata Rio Tinton, jolloin Kiinan valtion Chinalco ja yhdysvaltalainen Alcoa ostivat 12 % sen osakkeista estääkseen kaappauksen.

Kritiikkiä

muokkaa

Rio Tintolla oli Papua Uuteen-Guineaan kuuluvalla Bougainvillen saarella kuparikaivos vuosina 1972–1989. Maiden ja vesien saastuminen sekä kaivostuottojen epätasainen jakautuminen maanomistajien kesken johti kapinaan, joka kärjistyi lopulta tuhansia uhreja vaatineeksi sisällissodaksi. Hylätty kaivos aiheuttaa edelleen ympäristön pilaantumista. Vuonna 2021 joukko saaren asukkaita laati Australian hallitukselle valituksen kaivoksen aiheuttamista ympäristövahingoista. Tarkoituksena on edetä neuvotteluihin, alueen hoitotoimiin ja yhtiön asukkaille maksamiin korvauksiin. Rio Tinto kiistää vastuunsa kaivoksen aiheuttamista ympäristövahingoista.[1]

 
Grasbergin kaivos Indonesiassa.

Toukokuussa 2020 Rio Tinto räjäytti Australiassa alkuperäiskansalle kuuluneen 46 000 vuotta vanhan luolaston Juukanin solassa.[2] Rio Tinto selitti tapausta väärinkäsityksenä, mutta myöhemmin tehdystä selvityksestä käy ilmi, että yhtiö tiesi paikan arvon, mutta räjäytti sen silti.[3][4] Tapauksen seurauksena yhtiön johtoa joutui eroamaan. Tapaus aiheutti paljon närkästystä ympäri maailmaa ja myös yhtiön sijoittajissa. Neuvoa-antavassa äänestyksessä Rio Tinton sijoittajien enemmistö ei hyväksynyt väistyvien johtajien eropalkkioita.[5] Yhtiö on kertonut ottaneensa tapahtuneesta opiksi ja haluavansa rakentaa luottamusta uudelleen alkuperäiskansojen kanssa.[6]

Yhdysvalloissa Rio Tinto on osakkaana Resolution Copper -hankkeessa, jonka tavoitteena on kuparikaivos Apassi-heimon pyhille maille Oak Flatiin Arizonan osavaltiossa. Hankkeella ei ole alueen alkuperäiskansojen suostumusta. Vastustajien mukaan kaivos turmelisi alkuperäiskansojen pyhiä alueita, minkä lisäksi se uhkaisi alueen jokia, lähteitä ja pohjavesiä.[7]

Mongoliassa Rio Tinto suunnittelee Oyu Tolgoin kuparikaivoksen laajennusta. Laajennuksen arvioidaan vaikeuttavan alueella elävien paimentolaiskansojen vedensaantia ja elämäntapaa.[8]

Norjan valtion eläkeyhtiö veti sijoituksensa pois yhtiöstä vuonna 2008. Syynä oli erityisesti Rio Tinton osakkuus Indonesiassa sijaitsevassa Grasbergin kulta- ja kuparikaivoksessa, jonka jätevedet saastuttavat läheisiä vesistöjä.[9]

Rio Tinton litiumkaivoshanke Serbian Jadarissa on johtanut voimakkaaseen vastustukseen ja laajamittaiseen kansalliseen protestiliikkeeseen. Mahdollisen kaivoksen ympäristövaikutuksia pidetään liian riskialttiina alueella, joka on maanviljelylle ja luonnon monimuotoisuudelle tärkeä. Jopa 15 000 maataloudesta toimeentulonsa saavaa taloutta on hankkeen vuoksi uhattuna.[10] Tammikuussa 2022 Serbian hallitus perui Rio Tinton hankkeeseen liittyvät luvat.[11] Yhtiö etsii vastustuksesta huolimatta edelleen keinoja jatkaa projektia ja kertoo arvioivansa lupiensa perumisen oikeudellisia perusteita.[12]

Vuonna 2022 ulkopuolisen arvioijan tekemä raportti paljasti Rio Tinton työpaikoilta laajaa seksuaalista häirintää, rasismia ja kiusaamista, josta yhtiön työntekijät ovat joutuneet kärsimään.[13]

Lähteet

muokkaa
  1. Catherine Wilson Suomen IPS 11.1.2021: Kaivosjätti Rio Tintoa syytetään ympäristörikoksista Papua-Uudessa-Guineassa – Vuosikymmeniä kaivoksen sulkemisen jälkeen kuparia valuu edelleen jokiin Maailma.net. Viitattu 7.5.2021.
  2. Vilma Timonen: [.https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006526494.html Kaivosyhtiö räjäytti lähes 50 000 vuotta vanhan aboriginaalien luolaston Australiassa] hs.fi. 1.6.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.5.2021.
  3. Rio Tinto blames 'misunderstanding' for destruction of 46,000-year-old Aboriginal site the Guardian. 5.6.2020. Viitattu 7.5.2021. (englanniksi)
  4. Parliament of the Commonwealth of Australia: Never Again - Inquiry into the destruction of 46,000 year old caves at the Juukan Gorge in the Pilbara region of Western Australia - Interim Report Joulukuu 2020. Joint Standing Committee on Northern Australia. Viitattu 7.5.2021.
  5. Juukan Gorge: Rio Tinto investors in pay revolt over sacred cave blast BBC News. 7.5.2021. Viitattu 7.5.2021. (englanti)
  6. Rio Tinto chief: ‘This cannot be said enough ... We are so sorry’ NewsComAu. 6.5.2021. Arkistoitu 6.5.2021. Viitattu 7.5.2021. (englanniksi)
  7. Debra Utacia Krol: Apache group sues to stop Oak Flat land swap, site of a planned copper mine The Arizona Republic. Viitattu 7.5.2021. (englanti)
  8. Water disputes persist as Rio Tinto pushes ahead with second Oyu Tolgoi mine Bankwatch. Viitattu 7.5.2021. (englanti)
  9. John Acher: Norway oil fund exits Rio Tinto on ethical grounds Reuters. 9.9.2008. Viitattu 7.5.2021. (englanniksi)
  10. Corporate Watch: Serbia: Rio Tinto driving ecological destruction in the Jadar Valley Corporate Watch. 22.10.2021. Viitattu 18.11.2022. (englanti)
  11. Igor Todorović: Serbia scraps spatial plan for Rio Tinto's lithium mining project, all permits Balkan Green Energy News. 20.1.2022. Viitattu 18.11.2022. (englanti)
  12. Igor Todorović: Rio Tinto 'exploring all options' after Serbia canceled its lithium project Balkan Green Energy News. 1.3.2022. Viitattu 18.11.2022. (englanti)
  13. Häirintä | Raportti: Maailman toiseksi suurimmassa kaivosyhtiössä laajaa seksuaalista häirintää, rasismia ja kiusaamista Helsingin Sanomat. 1.2.2022. Viitattu 18.11.2022.