Renate Rössing (synt. Winkler, 15. huhtikuuta 1929 Dresden15. heinäkuuta 2005 Leipzig) oli saksalainen valokuvaaja. Hän kuvasi paljon kotikaupunkinsa arkielämää ja maisemia. Historioitsijat arvostavat nykyään erityisesti hänen jälleenrakennusaikaan ajoittuvia kuviaan. Vaikka Rössing ei ollut poliittisesti sitoutunut, hänen tiedetään olleen nuoruuskokemustensa vuoksi vannoutunut pasifisti.[1]

Renate Rössing 1950.
Sodasta palaava mies ja Renate Rössing, Leipzig 1950, Roger Rössingingin valokuva.

Elämänvaiheita muokkaa

Rössing koki nuorena Dresdenin pommitukset. Hänen äitinsä kuoli, mutta hän itse joutui makaamaan useita päiviä hautautuneena raunioihin. Lisäksi hänelle jäi koko loppuelämäksi paloarpia. Päästyään raunioista hän valokuvasi kaikkea näkemäänsä.[1]

Rössing pääsi vuonna 1948 opiskelemaan valokuvausta Leipzigiin. Kurssin painopisteenä oli mainostus ja reportaasit. Nuori Rössing oli opettajansa Johannes Widmannin mielestä erittäin lahjakas mutta myös erittäin ujo ja vetäytyvä. Opettaja kehotti opiskelijaansa Roger Rösslingiä pitämään Renatesta huolta ja auttamaan tätä. Opiskelijoista tuli pariskunta, he avioituivat vuonna 1951.[2][1]

Vuonna 1951 Renate Rössing pakotettiin eroamaan kurssiltaan. Syyksi esitettiin, että hän "oli laimilyönyt yhteiskunnalliset velvoitteensa". Aviomies ja muutama muu opiskelija lopettivat kurssin solidaarisuudesta. Pariskunta elätti tämän jälkeen itsensä vapaina taiteilijoina. Ura kesti 55 vuotta, ja pariskunta sai matkustusluvan myös ulkomaille. Heidän kuviaan julkaistiin myös sanoma- ja aikakauslehdissä.[1]

Lähteet muokkaa