Reginn
Reginn (”Neuvonantaja”) on skandinaavisessa mytologiassa esiintyvä kääpiö, Hreidmarrin poika sekä Fafnirin ja Otrin veli. Reginn on taitava ja ovela seppä, joka tuntee taiat. Reginnistä kerrotaan Eddan Reginnin ja Fafnirin runoissa.[1]
Reginn kasvatti ja opetti Sigurdia. Hän kertoi Sigurdille kuinka Loki tappoi Otrin ja kuinka jumalat maksoivat Hreidmarrille verirahana Andvarilta anastetulla kullalla ja Andvaranaut-sormuksella. Loki kuitenkin kirosi kulta-aarteen ja ennusti, että se koituisi Hreidmarrin ja hänen poikiensa turmaksi. Tämän jälkeen Fafnir ja Reginn vaativat sukulaissakkoa aarteesta, mutta Hreidmarr ei suostunut siihen. Fafnir surmasi nukkuvan isänsä ja otti kaiken kullan, eikä suostunut jakamaan sitä Reginnin kanssa.[2]
Reginn kysyi sisareltaan Lyngheidrilta, miten saisi isänperintönsä. Sisko neuvoi, ettei Reginn yrittäisi saada osuuttaan väkivalloin, vaan suostuttelisi Fafniria lempein sanoin jakamaan kullan. Mutta kun Sigurd tuli käymään Reginnin kartanolla, antoi Reginn hänelle takomansa Gram-miekan ja yllytti tappamaan lohikäärmeeksi muuttuneen Fafnirin. [3]
Reginn ja Sigurd menivät Gnitaheidrille, jonne Fafnir oli vetäytynyt vartioimaan aarrettaan. Fafnirilla oli suojanaan kauhukypärä, jota kaikki elolliset pelkäsivät. Sigurd kaivoi kuopan Fafnirin kulkureitille ja piiloutui sinne. Fafnirin kulkiessa purolle Sigurd työnsi miekan pedon vatsaan. Sitten Sigurd ja kuoleva Fafnir keskustelivat ja Fafnir varoitti, että kulta ja kimaltelevat aarteet koituvat kerran Sigurdin surmaksi. Fafnir varoitti myös Reginnin petollisuudesta ja kuolee sitten. Piilossa ollut Reginn palasi Sigurdin luokse ja leikkasi Fafnirin sydämen irti ja joi verta haavasta. Sigurd ja Reginn kiistelivät siitä, kummalla on suurempi osa Fafnirin surmassa. Sitten Reginn pyysi Sigurdia paistamaan sydämen. Sigurd paistoi sydäntä ja kokeili onko se kypsää. Liha poltti hänen sormensa ja Sigurd pani sormen suuhunsa. Fafnirin sydänverta maistettuaan Sigurd ymmärsi lintujen puheen. Linnut sanoivat, että Reginn aikoo pettää Sigurdin. Silloin Sigurd katkaisi miekallaan Reginnin kaulan. Sitten Sigurd söi Fafnirin sydäntä ja joi sekä Fafnirin että Reginnin verta. Sen jälkeen Sigurd meni Fafnirin maan alle rakennettuun asumukseen ja otti kulta-aarteen, kauhukypärän, Hrotti-miekan, kullatun panssaripaidan ja muita kalleuksia.[4]
Lähteet muokkaa
- Eddan sankarirunot. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut Aale Tynni. WSOY 1980. ISBN 951-0-10173-7