Avaa päävalikko
Razumovskin palatsi iltavalaistuksessa.

Razumovskin palatsi (ven. дворе́ц Разумо́вского, dvorets Razumovskogo) on vuosina 1762–1766 pystytetty rakennusmuistomerkki Pietarin keskustassa Venäjällä. Barokin ja klassismin siirtymävaihetta edustavan rakennuksen ovat suunnitelleet Aleksandr Kokorinov ja Jean-Baptiste Vallin de la Mothe.[1]

Moikajoen rannalla sijaitseva palatsi rakennettiin Ukrainan viimeistä hetmania ja Venäjän tiedeakatemian presidenttiä Kirill Razumovskia varten.[2] Tontin perällä sijaitsevaa päärakennusta reunustavat myöhemmin uudelleen rakennetut siipirakennukset, jotka yhdessä kiviaidan ja joonialaisten pylväiden koristaman pääportin kanssa muodostavat suljetun etupihan.[1] Barokin vaikutus näkyy pyöreissä ikkunoissa, runsaassa veistoskoristelussa, pehmeissä muodoissa ja keskiportiikin yläpuolella kohoavassa korkeassa attikassa. Klassismia edustaa ulospäin vedetty[2] korinttilainen pylväikkö. Samankaltainen pylväikkö koristaa myös rakennuksen takajulkisivua.[1] Sisätilojen alkuperäistä barokkikoristelua on säilynyt vain pääsisäänkäynnin porraskäytävässä. Palatsin yhteyteen kuulunutta muotopuutarhaa on jäljellä sen itäpuolella,[3] jossa Andrei Voronihinin suunnittelema valurauta-aita erottaa sen Kazaninkadusta.[1]

1700-luvun lopussa valtio osti palatsin ja luovutti sen Pietarin löytölastenhuoneelle. 1800-luvulla siinä toimi Nikolain orpolasten instituutti.[1] Nykyään Razumovskin palatsi on vuonna 1918 perustetun[4] Hertzenin pedagogisen yliopiston päärakennus.[2] Rakennuksen edessä on vuonna 1961 pystytetty pedagogi Konstantin Ušinskin muistomerkki.[1]

Palatsin osoite on Moikan rantakatu 48[1] Nevan valtakadun vieressä. Lähin metroasema on Nevski prospekt.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 535. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  2. a b c Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda, tom 1, s. 224. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0.
  3. Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda, tom 1, s. 225. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0.
  4. Vitjazeva V.A. & Kirikov, B.M.: Leningrad: Putevoditel, s. 135. Leningrad: Lenizdat, 1987.

Aiheesta muuallaMuokkaa