Rayo (1749)
Rayo oli Espanjan laivaston vuonna 1749 vesille laskettu Rayo-luokan kaksikantinen 80-tykkinen linjalaiva.
| Rayo | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Artillero Real, Havanna, Kuuba |
| Kölinlasku | 1. tammikuuta 1747 |
| Laskettu vesille | 28. kesäkuuta 1749 |
| Palveluskäyttöön | 31. tammikuuta 1751 |
| Poistui palveluskäytöstä | haaksirikkoutunut 26. lokakuuta 1805 |
| Loppuvaihe | hylky poltettu 31. lokakuuta 1805 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 750 bm |
| Pituus | 55 m |
| Leveys | 15,80 m |
| Syväys | 8,68 m |
| Miehistöä | 453 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 80 tykkiä |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Rayo-luokka
Pedro Torresin suunnittelema alus tilattiin Havannasta Kuubasta, missä köli laskettiin 1. tammikuuta 1747. Alus laskettiin vesille 28. kesäkuuta 1749 nimellä San Pedro ja otettiin palvelukseen 31. tammikuuta 1751. Ei ole tietoa milloin aluksen nimi vaihdettiin Rayoksi.[1][2]
Palvelus muokkaa
Alus aseistettiin ja takiloitiin 31. tammikuuta 1751 merelle lähtöä varten päällikkönään Anibal Petrucci (k. 23. marraskuuta 1751), mutta lähtö viivästyi miehistön puutteen vuoksi. Se lähti 1. maaliskuuta 1752 Havannasta Cadiziin päällikkönään Francisco Luis de León y Guzman varustettuna 453 hengen minimimiehistöllä vasta valmistuneiden Princesan, Infanten ja Galician kanssa rahtinaan sokeria ja puutavaraa. Osasto saapui Cadiziin 30. huhtikuuta.[2]
Huhtikuussa 1755 alus oli huollettavana La Carracassa ja uudelleen huhtikuussa 1758. Alukselle asennettiin lokakuussa 1757 Cadizissa uudet mastot. Elokuussa 1758 se lähti Cadizista päällikkönään Marqués de Casinas, Juan Manuel Pérez de Alderete aniraali Andrés Reggion lippulaivana. Osaston tehtävänä oli kohdata Veracruzista saapuva saattue, jonka paluu Espanjaan tuli suojata. Tehtävästä vapauduttuaan alus palasi Cadiziin, missä se sijoitettiin reserviin. Kesäkuusta 1761 tammikuuhun 1762 alus oli La Carracassa telakalla, missä se kunnostettiin. Alukselle asennettiin 1764-1765 La Carracassa uudet mastot.[2]
Vuonna 1765 alus päällikkönään Don José de Rojas Recaño liitettiin amiraali Juan José de Navarro Viana y Búfalon laivastoon, jonka muut alukset olivat Arrogante, Triunfante, Atlante, Galicia, Princesa, Guerrero, Velasco, Poderoso, kaksi chambequinesia ja viisi pienempää alusta. Laivasto lähti 17. toukokuuta Cadizista. Pysähdyttyään hetkeksi Cartagenassa laivasto jatkoi matkaansa Genovaan, jonne se saapui 17. heinäkuuta. Genovaan laivasto jätti kuningatar Doña Luisa Maria Teresa de Parman Parman hallitsijan Felipe I:n tyttären ja vastaanotti kuningas Carlos III.n tyttären Maria Luisan. Laivasto palasi Cartagenaan 11. elokuuta laskien maihin matkustajansa. Amiraalin jäädessä Cartagenaan laivaston komentajaksi nimettiin amiraali Luis de Córdova y Córdova. Osasto, johon kuuluivat Rayo, Princesa ja Guerrero, lähti Cartagenasta 23. elokuuta tehtävänään suojata kaksi tartaania ja saetia takaisin Cadiziin.[3]
Aluksen aseistus riisuttiin vuonna 1769 ja ankkuroitiin Cadiziin päällikkönään Don Pedro Moyano. Helmikuusta huhtikuuhun 1769 alus oli tarkastettavana ja huollettavana.[3]
Vuonna 1803 alus siirrettiin Cartagenassa telakalle, missä Bouyoun rakensi aluksen uudelleen 100-tykkisenä kaksikantisena linjalaivana. Aluksen puolikansi katettiin etukannen tasalta. Aluksen aseistukseksi asennettiin alemmalle tykkikannelle 30 kappaletta 36 naulan tykkiä ja ylemmälle tykkkikannelle 32 kappaletta 18 naulan tykkejä. Näiden lisäksi puolikannelle 16 kappaletta 8 naulan tykkejä, 10 kappaletta 8 naulan tykkejä katteelle, kuusi 8 naulan tykkiä keulakannelle ja kuusi 18 naulan karronadia peräkannelle. Aluksen täyslaidallisen paino oli siten 1 010 naulaa ja miehistön tarve lisääntyi 670 miehestä 830 mieheen.[1]
Gravina pyysi aluksen päälliköksi Enrique MacDonnelia, mikä hyväksyttiin 26. helmikuuta 1805. Alus ei purjehtinut Villeneuven laivaston kanssa Länsi-Intiaan eikä siten osallistunut paluumatkalla 22. heinäkuuta käytyyn taisteluun.[1]
Alus liitettiin kontra-amiraali Dumanoirin komentamaan osastoon ja oli siten viimeisiä Cadizista merelle lähteneistä aluksista, kun se lähti 20. lokakuuta kello 10 mennessä. Lähtöä oli viivyttänyt vastainen tuuli. Laivaston kääntyessä seuraavana aamuna pohjoiseen aluksesta tuli laivaston kolmas. Sen edellä oli 74-tykkinen Scipion ja perässä Dumanoirin lippulaiva 80-tykkinen Formidable. Ollen ryhmityksen etuosassa alus ei osallistunut Trafalgarin taistelun alkuvaiheeseen ja muun muassa heikko tuuli esti aluksen kääntämisen ja palaamisen taisteluun.[1]
Lopulta kun Dumanoirin osasto palasi taisteluun jaettuna kolmeen osaan. Rayo kuului perää pitäneeseen osaan, jonka muut alukset olivat San Agustin ja San Francisco de Asis. Rayon osasto käytti tilaisuutta vetäytyä taistelusta, jolloin HMS Britannia, HMS Ajax ja HMS Conqueror ampuivat täyslaidallisen poistuvien alusten perään. Aluksella sai surmansa neljä ja haavoittui 14 miestä.[1]
Alus lähti 23. lokakuuta Cadizista Cosmao-Kerjulienin osastossa, jonka oli tarkoitus vallata takaisin menetettyjä aluksia. Alus kuitenkin menetti myrskyssä mastonsa ja joutui laskemaan ankkurin San Lucarin edustalla odottaakseen myrskyn asettumista. Aluksen miehistö antautui Gibraltarilta saapuneelle HMS Donegalille, josta lähetettiin valtausmiehistö alukselle. Aluksen ankkurit pettivät 26. lokakuuta, jolloin se ajautui karille lähellä Arenas Gordasia. Collingwoodin ohjeiden mukaisesti aluksella olleet vangit lähetettiin maihin ja HMS Naiadilta saapuneet miehet sytyttivät hylyn tuleen 31. lokakuuta.[4]
Lähteet muokkaa
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
| Rayo - Real Fénix |
| Edeltäjä: Santa Isabel – Seuraaja: San Carlos -luokka |