Rauta(III)bromidi
Rauta(III)bromidi eli ferribromidi (FeBr3) on rauta- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisten yhdisteiden bromauksessa.
| Rauta(III)bromidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | FeBr3 |
| Moolimassa | 295,55 |
| Ulkomuoto | Punaruskea kiteinen aine |
| Sulamispiste | 200 °C (hajoaa) |
| Tiheys | 4,5 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 455 g/100 g[1] |
Ominaisuudet muokkaa
Rauta(III)bromidi on kidevedettömänä punaruskea kiteinen aine. Se liukenee hyvin veteen, etanoliin, etikkahappoon ja dietyylieetteriin. Vedestä se kiteytyy tummanvihreänä kidevedellisenä heksahydraattina FeBr3·6H2O, myös muita hydraatteja tunnetaan. Yhdiste ei ole aivan yhtä pysyvä kuin rauta(III)kloridi, koska bromidianioni on voimakkaampi pelkistin kuin kloridianioni. Yli 200 °C:n lämpötilassa rauta(III)bromidi hajoaa bromiksi ja rauta(II)bromidiksi. Rauta(III)bromidi on Lewis-happo.[3][4][5]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Rauta(III)bromidia voidaan valmistaa kuumentamalla raudan ja bromin seosta, mutta lämpötila ei saa olla yli 200 °C, jotta tuote ei hajoa rauta(II)bromidiksi. Toinen tapa tuottaa yhdistettä on rauta(II)bromidin ja bromin reaktio 170–200 °C:n lämpötilassa. Muodostunut tuote puhdistetaan sublimoimalla bromi-ilmakehässä.[3][4]
Rauta(III)bromidia käytetään katalyyttinä orgaanisten yhdisteiden bromauksessa. Se katalysoi reaktiota tekemällä bromista elektrofiilisemmän ja siten reaktiivisemman.[3][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Haynes, William M. (toim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-67. 97. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2020). (englanniksi)
- ↑ Iron(III) bromide (Rauta(III)bromidi) Käyttöturvallisuustiedote. 11.9.2020. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ a b c Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004 Teoksen verkkoversio Viitattu 10.8.2012
- ↑ a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1084. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ a b Tapio A. Nevala: Bentseenin bromaus uku.fi. Viitattu 10.8.2012.