Raunioelokuva
Raunioelokuva (saks. Trümmerfilm) oli toisen maailmansodan jälkeen vallalla ollut elokuvan lajityyppi. Siinä käsitellään sodan tuhojen vaikutusta taistelujen keskellä olleisiin maihin. Lajityypille on ominaista, että ulkokuvaukset on tehty pommitettujen kaupunkien raunioissa, ja näin saadaan noiden vuosien siviiliväestön ankaraan elämään realismia.[1]
Raunioelokuvien aiheita:
- kotiin palaavien sotilaiden ongelmat
- sodanjälkeisen Saksan köyhyys, kärsimykset ja ahdinko
- nollahetki (Stunde Null)
- menneisyyden kohtaaminen, etenkin kollektiivinen syyllisyys
- rikos ja rangaistus
- sodan aiheuttamat tuhot ja menetykset
- elämä raunioiden keskellä
Tyylin merkittäviä elokuvia ovat Saksa vuonna nolla (1948), Murhaaja keskuudessamme (1946), Autostrada (1947)[2] ja Lang ist der Weg (1949).
Lajityypin elokuvaa tekivät etupäässä Itä-Euroopan, Italian ja Saksan jälleenrakennusajan elokuva-alan tekijät.[1] Erään tutkijan mukaan Itä-Saksan "raunioelokuvassa" ei syntynyt samanlaista neorealistista estetiikkaa kuin Italiassa."[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Robert R. Shandley: Rubble films: German cinema in the shadow of the Third Reich. Philadelphia, PA: Temple University Press. ISBN 1566398770. (englanniksi)
- ↑ Sabine Muller: Narration, Rubble Film, and Narratability: Helmut Kautner's In Jenen Tagen. (Lukeminen vaatii tunnuksen) Modern Language Review, . Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ German National Cinema (kirjaesittely) Bright Lights Film Journal. Arkistoitu 15.11.2008. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
