Rauhocereus riosaniensis
Rauhocereus on kaktuskasveihin kuuluva suku, jossa on vain yksi laji, R. riosaniensis. Tieteellinen sukunimi viittaa Heidelbergin yliopiston kasvitieteen professori Werner Rauhiin, joka oli maineikas mehikasvien eli sukkulenttien tutkija. Lajin läheisin sukulainen on Browningia-suku.[2]
| Rauhocereus riosaniensis | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Alaheimo: | Cactoideae |
| Tribus: | Trichocereeae |
| Suku: |
Rauhocereus Backeb. (1957) |
| Laji: | riosaniensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rauhocereus riosaniensis |
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
R. riosaniensis on pylväsmäinen, enimmäkseen pensastava ja tyvestään haarova kaktus. Se muodostaa usein jopa neljän metrin korkuisia tiheikköjä. Varren väritys on sinertävän vihreä ja siinä viisi tai kuusi uurretta, joiden väleihin muodostuu kyhmyjä. Areoleissa on villakarvaa ja muutama tukeva piikki, jotka ovat alta punertavia, päältä kellertäviä, myöhemmin harmaantuvia, enintään viisi senttiä pitkiä. Kukat sijaitsevat varren yläpäässä, ovat avoinna päivisin; kehä on kellomainen ja jopa viisi cm leveä. Pohjuksessa on pieniä suomuja ja kiharia ruskeita karvoja. Hedelmä on munanmuotoinen, punainen ja mehevä, ja kukan jäänteet ovat siinä jäljellä. Siemenet ovat pieniä ja kiiltävän mustia.[2]
Levinneisyys muokkaa
Laji on kotoisin Perun pohjoisosasta.
Lähteet muokkaa
- Anderson, E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ Ostalaza, C. & Cáceres, F.: Rauhocereus riosaniensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Anderson 2001: 599.