Ratsastajapatsas

veistos ratsun selässä olevasta henkilöstä ja itse hevosesta

Ratsastajapatsas on ratsun selässä olevaa henkilöä ja hänen hevostaan kuvaava monumentaaliveistos, joita on valmistettu sekä kivestä hakkaamalla että pronssista valamalla. Tällaista patsasta on pidetty erittäin suurena kunnianosoituksena patsaan esittämää henkilöä kohtaan. Siksi ratsastajapatsaita on pystytetty lähinnä hallitsijoille ja sotasankareille.[1]

Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas

Ratsastajapatsaita on valmistettu antiikin ajoista lähtien. Niiden varhainen ilmentymä on kreikkalaisten kilparatsastajaveistokset ja Kreikasta on peräisin myös tällaisten patsaiden muotokuvamaisuus. Rooman valtakunnassa tehtiin satoja ratsastajapatsaita kivestä ja kullatusta pronssista, joista vain muutama on säilynyt 2000-luvulle.[1] Barokista alkaen tämän tyyppisiä veistoksia on pystytetty kaupunkien avoimille paikoille ruhtinaiden kunniaksi niin, että ne ovat liittyneet oleellisesti kaupunkikuvaan.[2] Kansallisvaltioiden tarve kunnioittaa sankareitaan loi 1800-luvulla ratsastajapatsaiden suosion huipentuman ja tavan kuvata henkilö oman ajan varustuksessa, eikä kohteena enää olleet menneen ajan sankarit. Myöhäinen esimerkki tällaisesta on 1960 pystytetty Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä.[1] Suomessa ei ollut vuonna 1936 ainoatakaan julkista ratsastajapatsasta.[2]

Esimerkkejä ratsastajapatsaista ovat seuraavat

Lähteet muokkaa

  • Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12841-8.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Konttinen s. 365–366.
  2. a b c d e Iso tietosanakirja. Osa 10, palsta 1151, hakusana ratsastajapatsas. Helsinki: Otava, 1936.
  3. Konttinen s. 73.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Ratsastajapatsaita, Suomen Kuvalehti, 16.03.1929, nro 11, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot