Ratkaisupakko
Ratkaisupakko eli ratkaisuvelvollisuus tarkoittaa Suomen lainkäytössä sitä, että tuomioistuimella on velvollisuus antaa päätöksessään ratkaisu esitettyihin vaatimuksiin.[1][2] Tuomioistuimet eivät siis voi kieltäytyä antamasta oikeusriitaan ratkaisua, vaikka lainsäädäntö asiasta olisi aukollista, sisäisesti ristiriitaista tai vahvasti tulkinnanvaraista.[3]
Ratkaisuvelvollisuuteen kuuluu kaksi osaa: velvollisuus tutkia esitetty vaatimus ja velvollisuus antaa siihen sisällöllinen ratkaisu.[2]
Ratkaisupakko koskee Suomessa sekä yleisiä tuomioistuimia että hallinnollisia tuomioistuimia.
Ratkaisupakko Suomen hallintolainkäytössä muokkaa
Suomen hallintolainkäytössä tuomioistuimella on pääsääntöisesti velvollisuus tutkia asia, kun se on tullut vireille hallintoprosessissa. Tutkinnan lisäksi hallintotuomioistuimen on tehtävä asiassa päätös (ratkaisupakko), ja sillä on myös velvollisuus korjata päätöksessä oleva virhe (oikaisupakko).[4]
Hallintotuomioistuimella on velvollisuus antaa ratkaisu asiassa, joka kuuluu sen toimivaltaan, ja sen lisäksi asianosaisella on oikeus saada ratkaisu vireille panemassaan asiassa.[2]
Ratkaisupakon voidaan sanoa perustuvan vaatimuksiin oikeusturvasta ja oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Suomen perustuslain 21 §:n 1. momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa, ja 2. momentin mukaan oikeus saada perusteltu päätös turvataan lailla.[2][5]
Sisällöllistä asiaratkaisua ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos prosessuaalisia edellytyksiä asian tutkimiselle ei ole. Tällöin ratkaisuksi voi tulla se, että valitus jätetään tutkimatta. Perusteena voi olla muun muassa valitusoikeuden puuttuminen tai määräajan ylittyminen.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (5.7.2019/808) (79, § Asian ratkaiseminen) Finlex. 5.7.2019. Viitattu 21.8.2022.
- ↑ a b c d e Olli Mäenpää: Hallintoprosessioikeus, s. 525–526. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
- ↑ Oikeustiede:laki (oikeusteoria)/laajempi kuvaus – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 16.8.2022.
- ↑ Olli Mäenpää: Hallintoprosessioikeus, s. 257. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
- ↑ Suomen perustuslaki (11.6.1999/731) (21 §, Oikeusturva) Finlex. Arkistoitu 18.1.2024. Viitattu 21.8.2022.