Raoul Le Mouton de Boisdeffre
Raoul François Charles Le Mouton de Boisdeffre (6. helmikuuta 1839 Alençon – 24. elokuuta 1919 Pariisi)[1][2] oli ranskalainen kenraali, joka toimi Ranskan pääesikunnan päällikkönä vuosina 1894–1898. Hän vaikutti Ranskan ja Venäjän puolustusliiton solmimiseen mutta menetti asemansa Dreyfus-skandaalin seurauksena.
De Boisdeffre kävi Saint-Cyrin sotakoulun ja sai vuonna 1860 luutnantin sekä 1866 kapteenin arvon. Osallistuessaan vuosien 1870–1871 Ranskan–Saksan sotaan hän onnistui muun muassa murtautumaan Sedanin taistelun aikana ulos vihollisen piiritysrenkaasta sekä pakenemaan piiritetystä Pariisista kuumailmapallolla. Sodan lopussa hän palveli kenraali Alfred Chanzyn adjutanttina Loiren-armeijassa. De Boisdeffre jatkoi Chanzyn alaisena tämän toimiessa vuodesta 1873 Algerian kenraalikuvernöörinä ja vuodesta 1878 Ranskan suurlähettiläänä Pietarissa, jossa de Boisdeffre sai viran suurlähetystön sotilasattaseana. Hänet ylennettiin vuonna 1887 prikaatikenraaliksi ja 1892 divisioonakenraaliksi.[1]
Ranskan kaavaillessa liittoutumista Venäjän keisarikunnan kanssa silloinen pääesikunnan apulaispäällikkö de Boisdeffre osallistui vuonna 1890 Venäjän sotaharjoituksiin ja tunnusteli sotilasliiton mahdollisuutta. Kun Venäjä taipui liiton kannalle, lähetettiin de Boisdeffre elokuussa 1892 jälleen osallistumaan Venäjän sotaharjoituksiin, todellisena tehtävänään salaisen liittosopimuksen neuvotteleminen Venäjän pääesikunnan päällikön, kenraali Nikolai Obrutševin kanssa. Sopimus puolustusliitosta allekirjoitettiin 18. elokuuta 1892.[3]
De Boisdeffre nimitettiin Ranskan pääesikunnan päälliköksi vuonna 1894. Hän pyrki estämään vakoilusta syyttömänä tuomitun kapteeni Alfred Dreyfusin tuomion kumoamisen ja tuki Dreyfusin vastaisia todisteita esittänyttä majuri Hubert-Joseph Henryä.[1] De Boisdeffre oli yksi niistä korkea-arvoisista upseereista, joita kirjailija Émile Zola syytti nimeltä mainiten avoimessa kirjeessään ”J’accuse…!” (”Minä syytän!”).[4] Kun Henry paljastui väärentäjäksi, joutui de Boisdeffre eroamaan pääesikunnan päällikkyydestä 1. syyskuuta 1898. Vuodesta 1904 hän oli reservissä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1905), p. 925–926 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Raoul de Boisdeffre (ranskaksi) Ranskan kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Kalervo Hovi: ”Wienin kongressista ensimmäiseen maailmansotaan”, s. 754–755 teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, Helsinki 2006.
- ↑ J’Accuse...! (I Accuse) (englanniksi) Jewish Virtual Library. Viitattu 12.1.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raoul Le Mouton de Boisdeffre Wikimedia Commonsissa
