Avaa päävalikko

Rakkauden lähde (Manon des sources) on ranskalainen historiallinen draamaelokuva vuodelta 1986. Sen ohjasi Claude Berri ja se pohjautuu Marcel Pagnolin kaksiosaiseen romaaniin vuodelta 1962, kuten myös sitä edeltänyt Jean de Florette, toiselta suomalaisnimeltään Katkeruuden lähde. Romaanin jälkimmäinen osa ”Manon des sources” kuitenkin perustuu Pagnolin jo 1952 käsikirjoittamaan ja ohjaamaan samannimiseen elokuvaan, mikä tekee Rakkauden lähteestä tavallaan tuon elokuvan uudelleenfilmatisoinnin.

Jean de Florette
Suomalaisen dvd-julkaisun kansi
Suomalaisen dvd-julkaisun kansi
Ohjaaja Claude Berri
Käsikirjoittaja Claude Berri
Gérard Brach
Perustuu Marcel Pagnolin romaaniin L’eau des collines (1962)
Tuottaja Alain Poiré
Säveltäjä Jean-Claude Petit
Kuvaaja Bruno Nuytten
Leikkaaja Hervé de Luze
Pääosat Emmanuelle Béart
Daniel Auteuil
Yves Montand
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Italia
Sveitsi
Tuotantoyhtiö Renn Productions
Ensi-ilta 1986 (Suomessa 1989)
Kesto 114 min
Alkuperäiskieli ranska
Edeltäjä Jean de Florette
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jean de Florette ja Rakkauden lähde kuvattiin peräkkäin seitsemän kuukauden aikana, ja se oli Ranskan siihen asti kallein elokuvatuotanto.

JuoniMuokkaa

Elokuvan tarina alkaa muutamaa vuotta myöhemmin kuin mihin Jean de Florette jäi. Nuori nainen Manon (Emmanuelle Béart) asuu lähellä isävainajansa entistä maatilaa Ranskan Provencen maaseudulla ja opiskelee maanviljelyä paikallisen vanhemman pariskunnan avulla. Ugolin Soubeyran (Daniel Auteuil) kasvattaa setänsä Le Papet’n (Yves Montand) kanssa seudulla neilikoita, joiden kasteluveden he ottavat Manonin entisellä kotitilalla sijaitsevasta lähteestä.

Ugolin näkee Manonin kylpemässä alasti vuoripurossa ja päättää valloittaa tytön itselleen. Manon kuitenkin suhtautuu mieheen halveksivasti ja ihastuukin paikkakunnalle vasta muuttaneeseen nuoreen opettajaan Bernardiin. Manon tietää, miten Ugolin, tämän setä ja muut kyläläiset aiheuttivat hänen isänsä perikadon vuosia aiemmin: he tukkivat isän mailla olleen lähteen, joka olisi auttanut tämän viljelyksiä menestymään.

Eräänä päivänä ollessaan etsimässä eksynyttä vuohta Manon löytää maanalaisen vesisuonen, joka tuo vettä lähteeseen. Kostoksi hän päättää tukkia veden virtauksen savella ja kivillä. Sekä Ugolin että muut lähteen kasteluvedestä riippuvaiset viljelijät vaipuvat epätoivoon peltojensa kuivuessa ja satojensa pienentyessä ja uskovat jonkin suuremman voiman rankaisevan heitä Manonin isän petkuttamisesta. Manon nostaa virallisen syytteen Ugolinia, Le Papet’ta ja kyläläisiä vastaan lähteen tukkimisesta. Syytetyt yrittävät kiistää kaiken, mutta esiin astuu salametsästäjä joka vuosia aiemmin näki Ugolinin ja Le Papet’n tukkimassa lähdettä.

Ugolin yrittää vielä kerran epätoivoissaan kosia Manonia, mutta tämän kieltäydyttyä tuntee niin suurta häpeää että hirttäytyy. Kyläläiset pyytävät Manonia mukaan uskonnolliseen kulkueeseen kuivuneelle lähteelle, jossa he haluavat tunnustaa tekonsa Jumalalle. Bernardin avulla Manon avaa juuri silloin tukkimansa vesisuonen, ja lähde alkaa taas täyttyä.

Manon ja Bernard menevät naimisiin ja Manon tulee raskaaksi. Le Papet on suruissaan veljenpoikansa itsemurhasta ja murtuu vielä pahemmin kun saa selville, että Manonin isä Jean oli itse asiassa hänen siittämänsä lapsi. Mies kuolee nukkuessaan. Testamenttikirjeessä hän jättää koko omaisuutensa Manonille, jonka nyt tietää poikansa tyttäreksi.

VastaanottoMuokkaa

Sekä Jean de Florette että Rakkauden lähde menestyivät hyvin sekä taloudellisesti että kriitikoiden arvioissa. Emmanuelle Béart sai roolistaan ranskalaisen César-palkinnon.

The New York Timesin kriitikot valitsivat molemmat elokuvat vuonna 2004 kaikkien aikojen tuhannen parhaan joukkoon maailmassa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.