Avaa päävalikko

Rakastavia pareja (Älskande par) on Mai Zetterlingin ohjaama ruotsalainen draamaelokuva vuodelta 1964. Se perustuu ilmestymisensä aikoihin kohua aiheuttaneeseen Agnes von Krusenstjernan romaanisarjaan Fröknarna von Pahlen (1930–1935), joka kertoi aatelisnaisten elämästä ja erotiikasta uskalletusti. Sen pohjalta käsikirjoituksen laati Zetterling yhdessä David Hughesin kanssa.[1]

Rakastavia pareja
Älskande par
Ohjaaja Mai Zetterling
Käsikirjoittaja Mai Zetterling
David Hughes
Perustuu Agnes von Krusenstjernan romaaneihin
Tuottaja Rune Waldekranz
Säveltäjä Roger Wallis
Kuvaaja Sven Nykvist
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi
Tuotantoyhtiö Sandrew Film AB
Ensi-ilta 1964, Suomessa 1965
Kesto 118 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Elokuva oli näyttelijänä paremmin tunnetun Mai Zetterlingin esikoisohjaus, ja siinä näyttelee monia Ingmar Bergmanin suosimia näyttelijöitä: Gunnar Björnstrand, Harriet Andersson, Jan Malmsjö ja Eva Dahlbeck.[1] Elokuvan on kuvannut Bergmanin luottokuvaaja Sven Nykvist.

JuoniMuokkaa

Mustavalkoinen elokuva alkaa tukholmalaisesta synnytyssairaalasta 1900-luvun alussa, helteiseen juhannusaikaan. Sitten siirrytään takaumiin, jotka kertovat ruotsalaisen aatelissuvun vaiheista. Päähenkilöksi nousee Angela (Gio Petré), josta on lapsesta saakka huolehtinut hänen tätinsä Petra (Anita Björk). Heidän välinsä viilenevät, kun Petra saa tietää Angelan olevan raskaana hänen entiselle rakastajalleen. Elokuvaan sisältyy myös tyttökoulun opettajan ja oppilaan välinen lesbolainen episodi. Elokuvan pääjaksossa vietetään juhannusjuhlia suvun kartanon terassilla ja luodaan uusia eroottisia suhteita.[1]

RooleissaMuokkaa

 Harriet Andersson  … Agda Frideborg  
 Gunnel Lindblom  … Adele Homlström  
 Gio Petré  … Angela von Pahlen  
 Anita Björk  … Petra von Pahlen  
 Gunnar Björnstrand  … tohtori Jacob Lewin  
 Eva Dahlbeck  … rouva Landborg  

VastaanottoMuokkaa

Elokuva sai Ruotsissa erittäin hyvän vastaanoton ja valittiin seuraavana vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun saajaehdokkaaksi. Cannesissa elokuva jakoi mielipiteitä kriitikkosukupolvien kesken – nuoret ymmärsivät, vanhemmat elokuvatoimittajat eivät.[2]

Elokuvan televisioesityksen alla vuonna 1978 Helsingin Sanomien Mauri Taviola kirjoitti sen olevan paikoin raskas ja vaikeasti seurattava, koska viitteet naishahmojen lapsuuteen ovat hämäriä ja vihjailevia.[1] Saman lehden Mikael Fränti kirjoitti vuonna 1994: ”Elokuvan mukaan naisten vapautuminen on luokkakysymys. Perimä, raha ja kauneus määrittelevät naisen kohtalon.” Hän kehui loistavia ruotsalaisia näyttelijöitä ja heidän äidinkielensä ääntämystä. Fräntin mielestä elokuvassa on myös visuaalisuutta, joka puhaltaa teatterimaiset kohtaukset eloon.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Taviola, Mauri: Suhteita vuosisadan vaihteessa. Helsingin Sanomat, 27.10.1978, s. 43. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Ruotsalaisfilmille viileä vastaanotto. Helsingin Sanomat, 20.5.1965, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Fränti, Mikael: Naisia vuosisadan alun Ruotsissa. Helsingin Sanomat, 13.10.1994, s. 51. Näköislehden aukeama (tilaajille).