Raivosyndrooma on harvinainen, mutta vakava käytösongelma, jota on todettu esiintyvän erityisesti Englanninspringerspanieleiden, mutta myös muiden koirarotujen keskuudessa. Raivosyndrooma sekoitetaan usein muihin aggressiivisuushäiriöihin, jolloin koira saa väärän diagnoosin. Syndrooman uskotaan olevan perinnöllinen ominaisuus. Hoitomuotoja on erilaisia, mutta ne pitää yksilöidä koiran tarpeiden mukaan. Raivosyndrooma-termin kehitti englantilainen eläinkäytösasiantuntija Dr. Roger A. Mugford.

Vihainen Englanninspringerspanieli

Raivosyndroomalla ei ole yhteyksiä vesikauhuun, johon syndrooma monesti sekoitetaan (lat. "rabies" tarkoittaa engl. "rage", suom. "raivo").

Oireet muokkaa

Koiran käytös muuttuu yhtäkkiä aggressiiviseksi ketä tahansa lähellä olevaa kohtaan, ja hetkeä myöhemmin palaa takaisin normaaliksi ja rauhalliseksi. Koira ei ilmeisesti muista tai ymmärrä tapahtunutta, ja saattaa käyttäytyä välittömästi kohtauksen jälkeen ystävällisesti hyökkäämäänsä henkilöä kohtaan. Tällaisia hyökkäyksiä ei voi ehkäistä etukäteen koulutuksella, sillä koira ei tietoisesti kykene kontrolloimaan niitä. Hyökkäys tapahtuu ilman ilmeistä syytä.

Juuri ennen hyökkäystä koiran silmät saattavat lasittua, minkä seurauksena koira siirtyy varoitustilaan ennen varsinaista hyökkäystä. Sivullisen silmin aggressio voi näyttää vakavammalta kuin onkaan. Monesti kohtauksen voi laukaista tietty, yksittäinen tekijä, kuten ihmisen odottamaton lähestyminen koiran nukkuessa.

Dr. Roger A. Mugford'n mukaan syndrooman ensimmäisiä piirteitä on nähtävissä tyypillisesti seitsemän ja puolen kuukauden ikäisillä Englanninspringerspanieleilla. Osan hänen tutkimusaineistonsa mukaan ensimmäiset merkit ovat toisinaan kuitenkin nähtävissä aikaisintaan kolmen kuukauden ikäisillä pennuilla ja myöhäisimmillään kahden vuoden iässä. Mugford selvitti monen koiran ensioireiden ilmentyvän yhdessä viidestä kehityksen tasosta. Tasot sijoittuvat kuuden viikon, 12 viikon, puolen vuoden, vuoden sekä kahden vuoden ikään.

Tietyt rodut muokkaa

Cockerspanieli muokkaa

Raivosyndrooman on todettu olevan yleisin punaisilla, mustilla ja golden-värisillä cockerspanieleilla. Tietyissä suvuissa syndroomaa esiintyy enemmän kuin toisissa. Yksivärisillä cockerspanieleilla on suurempi riski syndroomaan kuin monivärisillä, ja tummanvärisillä cockereilla tapauksia esiintyy eniten. Syndroomaa esiintyy yleisimmiten näyttelykoirilla, mutta tapauksia on havaittu myös työ- eli käyttökoirilla. Koiran väri ei välttämättä liity syndroomaan perinnöllisesti, vaan pikemminkin heijastaa tiettyjä sukupuita. Cockerspanieleiden kasvattajat eivät tavallisesti jalosta yksivärisiä cockereita moniväristen kanssa. Vuonna 1970 tehdyt tutkimukset ketuista osoittavat tietyn värisillä yksilöillä esiintyvän äärimmäistä käyttäytymistä ja aggressiota.

Aiheuttaja muokkaa

Raivosyndroomaa on kuvailtu epileptiseksi häiriöksi, joka vaikuttaa koiran aivojen emotionaalisiin osiin. On myös todisteita siitä, että ainakin joissain tapauksissa syndrooma on perinnöllinen häiriö.

Hoito muokkaa

Raivosyndrooman diagnosointiin vaaditaan tavallisesti neurologiaan tai eläinten käytökseen erikoistunut eläinlääkäri. Moni koiranomistaja ei ole tietoinen syndrooman olemassaolosta, jolloin hän sekoittaa sen johonkin toiseen aggression muotoon tai luulee koiran käytöksen johtuvan koulutukseen liittyvästä ongelmasta. Joka tapauksessa syndrooma voidaan diagnosoida perusteellisesti EEG:llä eli aivosähkökäyrällä. Diagnosointi voidaan vaihtoehtoisesti suorittaa myös geneettisellä testillä, mutta niiden tulokset ovat huomattavasti epätarkempia.

Pohjimmiltaan valikoivan jalostamisen pitäisi olla ratkaisu ongelmaan niillä yksilöillä, joilla syndroomaa esiintyy. Yksi ratkaisu sairastuneelle koiralle on antiepileptejä sisältävät hoidot, joiden on todettu olevan tehokas hoitokeino. Kuitenkaan jokaisen koiran kohdalla hoidosta ei ole apua, jolloin ainoaksi ratkaisuksi jää koiran lopettaminen.

Muut syndroomalle alttiit rodut muokkaa

Lähteet muokkaa