Avaa päävalikko

Rahan neutraalisuus tarkoittaa sitä että muutos rahavarannon koossa muuttaa vain nimellisiä hintoja ja nimellisiä palkkoja, mutta että se ei reaalisesti vaikuta talouteen, kuten työllisyyteen tai reaaliseen bruttokansantuotteeseen.[1] Rahan neutraalisuus tarkoittaa sitä, että keskuspankki ei pysty rahaa painamalla vaikuttamaan reaalitalouteen, kuten esimerkiksi uusien työpaikkojen syntymiseen, reaaliseen bruttokansantuotteen kasvuun tai reaaliseen investointien määrään. Sen sijaan, rahavarannon kasvu häviää taloudesta lisäystä vastaavalla suhteellisella hintojen ja palkkojen nousulla.

David Hume ei uskonut rahan neutraalisuuteen lyhyellä aikavälillä, koska on jäykkiä hintoja: hintojen nostamisessa kestää ajallisesti. Tällöin reaalitaloudessa tapahtuu muutos reaalisten rahamenojen kautta.[2] Thornton ja Torres eivät uskoneet rahan neutraalisuuteen lyhyellä aikavälillä, koska on jäykkiä nimellispalkkoja: nimellisten palkkojen nostamisessa kestää ajallisesti. Tällöin reaalitaloudessa tapahtuu muutos reaalipalkkojen kautta.[2] Attwood ja McCulloch eivät uskoneet rahan neutraalisuuteen, koska on kiinteitä nimelliskustannuksia. Tällöin reaalitaloudessa tapahtuu muutos reaalisten kustannusrasitteiden kautta.[2] Bentham, Thornton, Malthus, Ricardo ja McCulloch eivät uskoneet rahan neutraalisuuteen, koska tietyillä ihmisryhmillä on kiinteät nimellistulot. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos voitonjaossa ja pääomanmuodostuksessa.[2] Torrens ei uskonut rahan neutraalisuuteen, koska on jäykkiä nimelliskorkoja. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos reaalikorkojen kautta.[2] Thornton ei uskonut rahan neutraalisuuteen, koska on kiinteitä varaston ja myynnin suhdelukuja. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos varastoinvestoinnin kautta.[2] J. S. Mill ei uskonut rahan neutraalisuuteen, koska on yleinen hintojen suhteellisuuteen liittyvä hintasekaannus. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos väärinhavaittujen hintasignaalien kautta.[2] Attwood, McCulloch ja Torrens eivät uskoneet rahan neutraalisuuteen, koska on luottamus liiketoiminnan harjoittamiseen. Tällöin reaalitaloudessa tapahtuu muutos luottamuksen vaihtelun kautta.[2] Attwood, Malthus ja Torrens eivät uskoneet rahan neutraalisuuteen, koska on markkinan koon asettama rajoite työnjaolle. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos työn tuottavuuden kautta.[2] Torrens ei uskonut rahan neutraalisuuteen, koska on pyrkimyksiä säilyttää reaalitulotaso. Tällöin tapahtuu muutos työvoiman osallistumisasteen vaihtelun kautta.[2]

Jean-Baptiste Say oli ensimmäinen, joka huomautti rahan olevan talouden kannalta täysin neutraali ja sitä tarvittavan vain välinearvon takia tavaroiden ostamiseen, ei itsensä takia. Kierrossa olevan rahan lisääminen lisäisi tuotteiden hintaa rahaan nähden (aiheuttaen inflaatiota), mutta ei lisäisi tuotteiden arvoa eikä tuotannon määrää.[3]

Rahan neutraalisuutta on tutkinut Robert Lucas.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Patinkin, Don (1987), Neutrality of Money, Palgrave
  2. a b c d e f g h i j Thomas M. Humphrey. Nonneutrality of Money in Classical Monetary Thought. https://www.richmondfed.org/~/media/richmondfedorg/publications/research/economic_review/1991/pdf/er770201.pdf
  3. Edward W. Younkins: Jean-Baptiste Say's Law of Markets: A Fundamental Conceptual Integration Rebirth of Reason. Viitattu 28.2.2015.