Avaa päävalikko
Osasto W:n alias Jalkaväkirykmentti 49:n komentaja eversti Ragnar Wahlbeck.

Frans Ragnar Wahlbeck (31. tammikuuta 1899 Helsinki4. heinäkuuta 1944) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat sanomalehdentoimittaja Frans Johan Wahlbeck ja Selma Ehrstedt. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Gunhild Linnea Brännbeckin kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Wahlbeck kävi viisi luokkaa Helsingin ruotsalaista reaalilyseota, mutta keskeytti opintonsa liittyäkseen jääkäriliikkeeseen. Vuonna 1927 hän täydensi opintojaan suorittamalla yksityisesti kahdeksannen luokan. Haminan taistelukoulun hän suoritti vuonna 1918 ja pikakiväärikurssin Lappeenrannassa vuonna 1921. Hyökkäysvaunukurssin Hämeenlinnassa hän suoritti vuonna 1923 ja taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926, Taistelukoulun majurikurssin hän suoritti vuonna 1931 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1936–1938.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Wahlbeck liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 9. lokakuuta 1915 ja hänet sijoitettiin aluksi pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 3. komppaniaan 8. marraskuuta 1915 ja edelleen 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3][1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Wahlbeck astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Sisällissodan jälkeen Wahlbeck komennettiin 8. kesäkuuta 1918 nuoremmaksi upseeriksi Kaartin jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Jääkäriprikaatin aliupseerikoulun johtajana hän toimi 20. helmikuuta – 30. kesäkuuta 1920 välisen ajan. Hänet siirrettiin 9. syyskuuta 1920 päälliköksi Käkisalmen läänin rykmentin II pataljoonan 8. komppaniaan ja edelleen 13. huhtikuuta 1921 II Polkupyöräpataljoonaan. Viipurin rykmentin aliupseerikoulun johtajaksi hänet nimitettiin 10. kesäkuuta 1921, josta hänet siirrettiin 24. lokakuuta 1921 alkaen 7. komppanian päälliköksi ja edelleen syyskuusta 1927 alkaen I pataljoonan komentajaksi. Reserviupseerikouluun 1. komppanian päälliköksi hänet komennettiin 27. kesäkuuta 1928 ja 1. heinäkuuta 1933 Polkupyöräpataljoona 1:n (myöhemmin Jääkäripataljoona 1) aliupseerikoulun johtajaksi, missä tehtävässä hän oli vuoteen 1937 saakka, jolloin siirtyi koulutusupseeriksi ja oli tehtävässä talvisodan syttymiseen saakka.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Talvisodan ja välirauhan aikana Wahlbeck toimi koulutusupseerina Jääkäripataljoona 1:ssä (JP 1) ja myöhemmin JP 1:n komentajana. Talvisodassa hän osallistui taisteluihin Summa–Kollaa–Nietjärvi akselilla. Jatkosotaan hän osallistui edelleen Jääkäripataljoona 1:n (JP 1) komentajana osallistuen taisteluihin Ilomantsissa, Tolvajärvellä, Onkamuksessa, Säämäjärvellä, Mundjärvellä, Kendjärvellä, Kontupohjassa, Karhumäessä ja Tulvojassa. Vuonna 1943 hänet siirrettiin Osasto W:n eli Jalkaväkirykmentti 49:n komentajaksi ja osallistui Lempaalan taisteluun ja kaatui taistelussa Vuosalmella 4. heinäkuuta 1944. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle sankarihautaan.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Jalkaväen harjoitusohjesääntökomitean jäsenenä Wahlbeck toimi vuonna 1919 ja lähitaistelu- ja käsikranaattiohjesääntökomitean puheenjohtajana vuonna 1926. Reserviupseerikoulun kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuonna 1932 ja 2. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuonna 1934. Polkupyöräpataljoona 1:n kunnianeuvoston varapuheenjohtajana hän toimi vuonna 1934. Hän on laatinut kirjasen Ohjeita lähitaistelua varten, vuodelta 1928.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.