Radonimuri
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Radonimurilla on mahdollista poistaa radonpitoisen maaperän huokosilman kulkeutumista rakennuksen sisäilmaan. Radonimurilla voidaan päästään suuriin radonpitoisuuden alenemiin pienellä sähköenergialla. Radonimurilla saavutetaan radonkaivoja merkittävästi parempia etuja, sillä radonkaivot toimivat vain hyvin ilmaaläpäisevillä maaperillä. Suomen Säteilyturvakeskuksen mukaan radonimurijärjestelmät ovatkin tehokkaimpia tapoja poistaa sisäilmasta terveydelle haitallinen keuhkosyöpää aiheuttava radon.[1] Radonimuri kytketään rakennusvaiheessa asennettuun radonputkistoon tai jälkikäteen asennettuihin imupisteisiin. Jälki-asennettava radonimuri on aina paljon monimutkaisempi toteutettava, kuin radonimurin asennus valmiiseen radonputkitukseen. Jälkikäteen asennettavien imupisteiden sijoituksella, syvyydellä ja maaperällä on erittäin suuri merkitys radoninpoiston onnistumisessa.
Radonimurien säätöjen tulee perustua aina rakennuksen pohja-alan mukaisiin virtausvaatimuksiin suhteessa radonin kulkeutumiseen. Radonimurien tehoalue tulee mitoittaa aina kyseiseen kiinteistöön, sillä tehdasvalmisteiset radonimurit ovat aina ns. yleismallisia ja teho-alueeltaan hyvin laajoja. Radonimurin säätömittauksilla ja käyttöön-oton optimoinnilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä sähkönkulutukseen, varmistaa että kohteeseen ei kohdistu vaurioitumisriskiä ja saavuttaa suurin radontorjunnallinen hyöty (ALARA= "As Low As Reasonably Achievable").
Lähteet muokkaa
- ↑ Radonkorjaukset Säteilyturvakeskus (STUK). Viitattu 30.10.2015.