Raastuvankokous
Raastuvankokous oli Ruotsissa ja sitä myötä myös Suomessa keskiaikaisissa kaupunkilaeissa[1] määrätty kokous, jossa kaupungin porvarit, myöhemmin äänivaltaiset asukkaat, päättivät pormestarin johtamina asioistansa[2]. Jo 1600-luvulla sen olennaisin tehtävä oli luottamusmiesten valitseminen.[3] Jos kaupungissa ei ollut valtuusmiehiä, pidettiin määräasioiden käsittelyä varten raastuvanoikeus kesä- tai joulukuussa ja muulloinkin, jos maistraatti katsoi raastuvankokouksen tarpeelliseksi tai kuvernööri päätti, että oli pidettävä raastuvankokous. Kaupungeissa, joissa oli valtuusmiehet, järjestettiin raastuvankokous, jossa valittiin kaupunginvaltuusmiehet, taksoitus- ja tarkastuslautakuntien jäsenet ja tilintarkastajat sekä määrättiin kerrallaan vähintään kolme- ja enintään viisivuotiseksi määräajaksi, kuinka suuri tulojen osa pidettiin vastaavana yhtä veroäyriä. Poikkeustapauksissa muutenkin voitiin järjestää raastuvankokouksia.[4] Ajan myötä raastuvankokouksen merkitys pieneni.[3] Vuoden 1917 kaupunkien kunnallislaissa määrättiin, että raastuvankokous pidettäisiin enää vain pormestarin, neuvosmiehen ja maistraatinsihteerin valitsemiseksi.[5] Suomessa raastuvankokous lakkautettiin vuonna 1927.[3]