RN Conte di Cavour (1911)

RN Conte di Cavour (ital. Regia Nave Conte di Cavour) oli Regia Marinan eli Italian kuningaskunnan laivaston Conte di Cavour -luokan taistelulaiva kummassakin maailmansodassa.

RN Conte di Cavour
Conte di Cavour vuonna 1914
Conte di Cavour vuonna 1914
Aluksen vaiheet
Rakentaja Arsenale della Spezia, Italia
Kölinlasku 10. elokuuta 1910
Laskettu vesille 10. elokuuta 1911
Palveluskäyttöön 1. huhtikuuta 1915
Poistui palveluskäytöstä upotettu 1945 Triestessä
Tekniset tiedot
Uppouma 23 457 t (standardi)
25 487 t (kuormattu)
Pituus 175,88 m (kokonaispituus)
Leveys 27,98 m
Syväys 8,4 m
Koneteho 30 700 shp (23 MW)
Nopeus 21,5 solmua (41 km/h)
Miehistöä 1 000
Aseistus
Aseistus 13 × Armstrong 12"/L46 (305 mm) Model 1909 -tykkiä
18 × Elswick BL 4,7"/L50 (120 mm) Pattern EE -tykkiä
14 × Vickers 3"/L50 (76 mm) Model 1909 -tykkiä
3 × 450 mm torpedoputkea

Palvelus

muokkaa

Conte di Cavour ei vuoden 1915 palvelukseen oton jälkeen juurikaan osallistunut ensimmäisen maailmansodan sotatoimiin, koska Itävalta-Unkarin laivasto ei pyrkinyt merelle ja Adrianmeri soveltui paremmin keveille yksiköille ja sukellusveneille. Alus teki ainoastaan kolme purjehdusta, joiden aikana se oli merellä yhteensä vain 40 tuntia, mihin sisältyvät matkat telakalta satamaan ja Korfulle.[1]

Marraskuusta 1918 heinäkuuhun 1919 alus oli Tarantossa lukuun ottamatta kahta jaksoa Korfulla ranskalaisten hallussa olevalla ankkuripaikalla 5. marraskuuta 1918 - 26. tammikuuta 1919 ja 6.-21. toukokuuta 1919. Aselevon astuttua voimaan alus siirrettiin lähinnä koulutukseen sekä lipun esittely purjehduksiin. Se teki 23. heinäkuuta - 11. joulukuuta 1919 laivastovierailun Yhdysvaltoihin, jonka aikana se kävi Halifaxissa, jolloin siitä tuli ainoa Atlantin yli purjehtinut italialainen taistelulaiva. Pääosan vuodesta 1921 se oli palveluskyvytön miehistöpulan seurauksena ja se siirrettiinkin 11. marraskuuta La Spezian telakalle huollettavaksi.[1]

Palvelukseen palattuaan 27. maaliskuuta 1922 se aloitti Regia Marinan Välimeren laivaston lippulaivana sekä 1. viirikön johtoaluksena. Kenraali Tellinin ja hänen esikuntansa murha aiheutti 1923 selkkauksen Kreikan kanssa, jolloin alus asetettiin heinäkuussa Tarantossa valmiustilaan mahdollisen kriisin pahenemisen varalle. Italian uhkavaatimuksen tultua hylätyksi alus suojasi Korfun miehitystä, jolloin se tulitti 31. elokuuta saarta apuaseillaan.ref name="Whitley_159"/>

Kansainvälisen painostuksen laukaistua kriisin alus siirtyi Faleronin lahdelle, jossa pidettiin surmatun kenraali Tellinin hautajaiset 19. syyskuuta. Hautajaisten päätyttyä alus purjehti Korfulle suojaten joukkojen evakuointia alueelta 24.-26. syyskuuta ennen paluutaan Tarantoon kuun lopulla. Alus saattoi kesäkuussa 1924 Dante Alighieriä, joka kuljetti Italian kuningasparia valtiovierailulle Espanjaan.[2]

Maaliskuun lopulla 1925 alus siirrettiin reserviin, missä se viipyi huhtikuuhun 1926. Se kuljetti Benito Mussolinin valtiovierailulle Tripolitaniaan. Kahden seuraavan vuoden aikana alus oli huollettavana La Speziassa, jolloin alukselle asennettiin muun muassa etikannelle katapultti. Se palasi 12. toukokuuta 1928 reserviin maaten ankkurissa Mare Piccolossa odottaen modernisointia.[3]

Conte di Cavour siirrettiin 12. lokakuuta 1933 modernisoitavaksi Cantieri Riunito dell'Adriaticolle Triesteen, mistä se palasi 30. huhtikuuta 1937. Alus otettiin 1. kesäkuuta palvelukseen 5. viirikköön, joka oli Napolissa pidetyn laivastokatselmuksen ytimessä Adolf Hitlerin vieraillessa Italiassa. Katselmuksen aikana Italian kuningas, Mussolini ja Hitler tutustuivat alukseen.[3]

Alus teki 21. - 24. kesäkuuta 1938 laivastovierailun Maltalle Giulio Cesaren kanssa. Ollen lippulaivana alus esti 1939 Espanjan kansallismielisten pääsyn Mustallemerelle. Osastolla oli annettu lupa käyttää kaikkea tarvittavaa voimaa, jottei Sisilian kapeikon läpi purjehdittaisi. Osaston lähdettyä merelle 6. maaliskuuta operaatio peruutettiin, koska espanjalaislaivasto oli mennyt Bizertaan.[3]

Huhtikuussa 1939 Conte di Cavour suojasi Albanian miehitystä ja liittoutuneille annetun sodanjulistuksen jälkeen kesäkuussa 1940 alus palveli Tarantoon sijoitetun 1. laivueen 5. viirikön lippulaivana. Alus suojasi heinäkuussa ensimmäisenä sotatoimenaan saattueetta Napolista Benghaziin. Se osallistui 9. heinäkuuta Calabrian taisteluun, joka päättyi ratkaisemattomana.[4]

Heinäkuun viimeisenä päivänä alus lähti merelle kohdatakseen operaatio Hatsiin määrätyt liittoutuneiden alukset, mutta heikon tiedustelun ja olemattoman ilmatuen seurauksena alus palasi osastonsa kanssa satamaan kohtaamatta vihollista. Alus osallistui vielä kahteen tuloksettomaan operaatioon 7.-8. syyskuuta ja 29.-30. syyskuuta.[5]

Conte di Cavour oli 11. marraskuuta Tarantossa Britannian kuninkaallisen laivaston ilmavoimien iskiessä satamassa olleisiin aluksiin. Alukseen osui yksi 18 tuuman Mk XII -torpedo, joka teki kylkeen reiän etummaisen ammusvaraston kohdalle. Alus ajettiin matalikolle uppoamisen estämiseksi.[5]

Triesteläinen Tripcovich aloitti aluksen noston 13. marraskuuta, mutta se kellui vasta heinäkuussa 1941 ilman pääaseitaan ja osaa kansirakenteista. Aluksen korjausta aloitettiin Mare Piccolon kelluvalla telakalla, josta se lähti omin voimin 22. joulukuuta Triesteen. Alus siirrettiin korjattavaksi Cantieri dell'Adriaticolle.[5]

Italian antautuessa syyskuussa 1943 aluksen korjausten odotettavissa oleva kesto oli edelleen kuusi kuukautta. Saksalaiset valtasivat aluksen 10. syyskuuta ja se vaurioitui pahoin ilmahyökkäyksessä 15. helmikuuta 1945, jolloin se kaatui satama-altaaseen. Hylyn nostosta päätettiin 1946 ja se poistettiin laivastoluettelosta 27. helmikuuta 1947. Hylky nostettiin 1951-1952 ja romutettiin 1952-1953.[5]

Lähteet

muokkaa
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. a b Whitley, M. J. s. 159
  2. Whitley, M. J. s. 159-160
  3. a b c Whitley, M. J. s. 160
  4. Whitley, M. J. s. 160-161
  5. a b c d Whitley, M. J. s. 161