R136a1
R136a1 on Wolfin–Rayetin tähti ja kaikkein massiivisin tiedossa oleva tähti. Sen massa on arviolta 265 Auringon massaa. Tähti on myös noin 8 700 000 kertaa Aurinkoa kirkkaampi. Se sijaitsee R136-supertähtijoukkossa lähellä Tarantellasumun (tunnetaan myös nimillä 30 Doradus ja NGC 2070) keskustaa, Suuressa Magellanin pilvessä.
Löytö muokkaa
Uutisissa tähtilöytö julkaistiin heinäkuussa 2010. R136a oli todennäköisesti supermassiivinen tähti, aikoinaan noin 1 000–3 000 Auringon massainen tähti. R136a todettiin tiheäksi tähtijoukoksi holografisen Täpläinterferometrian avulla. Tähtitieteilijät löysivät Suuresta Magellanin pilvestä useita tähtiä, joiden pinnan lämpötila on yli 40 000–56 000 K, yli seitsemän kertaa kuumempi kuin Auringon, ja jotka ovat Aurinkoa useita miljoonia kertoja kirkkaampia. Ainakin kolme tähteä ovat noin yli 150 kertaa aurinkoa massiivisempia.
Fysikaaliset ominaisuudet muokkaa
R136a1 on Wolfin–Rayetin tähti ja sen pintalämpötila on yli 50 000 K. Kuten muutkin tähdet, jotka ovat lähellä Eddingtonin rajaa, R136a1 irrottaa massaansa tähtituulena avaruuteen. On arvioitu, että tähden massa olisi ollut sen syntymähetkillä noin 320 Auringon massaa, mutta on menettänyt noin 50 auringon massaa viime miljoonan vuoden aikana. Kuitenkin nykyisten teorioiden mukaan ei tähtiä joiden massan on yli 150 ei voi syntyä, vaan supermassiiviset tähdet saavat massansa fuusioreaktioissa. Tähdet joiden massa on 8 ja 150 auringon massan välillä, päättävät päivänsä supernovana ja jättävät jälkeensä neutronitähtiä tai mustia aukkoja. Tähdet joiden massa on 150 ja 300 auringon massan välillä päättävät päivänsä hypernovalla. Silloin tähden sisus romahtaa suoraan mustaksi aukoksi ilman supernovaräjähdystä ja vapauttaa runsaita määriä, yli 100 kertaa supernovan verran energiaa, ja vapauttaa myös röntengsäteilyä ja gammasäteilyä. R136a1 päättää päivänsä todennäköisesti hypernovana jollei räjähdä ennenaikaisena supernovana sitä ennen.
