Robert Emil Westerlund
Robert Emil Westerlund (15. tammikuuta 1859 Oulu – 5. kesäkuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen apteekkari, musiikkikauppias ja musiikkikustantaja.
Robert Emil Westerlund oli apteekkari Emil Westerlundin kahdeksanlapsisen perheen ainoa poika. Suku oli muuttanut Ruotsin Smålannista Suomeen vuonna 1806. Hän hoiti Oulussa isänsä apteekkia (”Oulun Vanha Apteekki”) tämän kuolemaan asti 1896, jolloin 37-vuotiaana muutti vaimonsa ja kolmen poikansa Helsinkiin ja lähti todelliseen kutsumukseensa musiikkialalle.
Robert toimi aiemmin Oulussa sekakuoronjohtajana ja isänsä kanssa he olivat Oulun musiikki- ja teatterialan vaikuttajia: he järjestivät konsertteja ja vaikuttivat teatterirahaston perustamiseen.
Westerlund hankki maisterin paperit kasvitieteen alalta vuonna 1882. Vuonna 1883 hän sai farmaseutin nimikkeen ja viimein proviisorin arvon 1887. Hän avioitui vuonna 1884, Helena Emilia Pentzin (1860–1910) kanssa, jonka suku oli varakkaita Oulun tervaporvareita. Oulussa ollessaan hän oli Oulun kaupunginvaltuustossa vuosina 1895–1896 ennen siirtymistään Helsinkiin.
Helsingissä Westerlund osti vuonna 1896 Richard Faltinin pianomakasiinin (perustettu 1884), jonka asiainhoitajana oli toiminut jo Oulussa. Konrad Fazerin kanssa he ostivat myös Anna Melanin nuotti- ja instrumenttikaupan (Aleksanterinkatu 11). Vuonna 1904 Fazerin ja Westerlundin tiet erosivat ja hän perusti Oy R. E. Westerlund AB:n. Pian hän hankki useamman musiikkikustannustalon, ja sai laajat oikeudet klassisen musiikin nuottituotantoon, muun muassa kaikki Sibeliuksen kustannusoikeudet. Westerlundin musiikkiliikkeen sivuliikkeitä syntyi Suomen suurimpiin kaupunkeihin.
Westerlundin kaupunkiasunto Helsingissä sijaitsi Helenankadun ja Pohjoisesplanadin kulmassa Kauppatorin laidalla. Intohimoisena botanistina hän kuului Helsingin Kaupungin puutarhalautakuntaan.
R.E. Westerlund rakennutti kesäasunnokseen Hvittorpin huvilan, Villa Hvittorpin vuonna 1904. Tarkoituksena oli mahdollistaa molemmat Westerlundin pääharrasteet: musisointi ja puutarhanhoito. Ajatus resonoi myös vuosisadan vaihteen ”erämaa-ateljee”-taiteilijaideaalin kanssa. Tyyliltään villa edusti brittiläis-kansallisromanttista tyyliä. Talon suunnittelivat Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen.
Hvittorpissa hän kestitsi ystäviään maan musiikkipiireistä kuten Sibeliusta, Kajanusta, Selim Palmgrenia ja Aino Achtéta. Musiikkialalla hänet tunnettiin suomenruotsalaisella lempinimellä ”Pelle”. Hvittorpin musiikkitilojen ratkaisut perustuvat Westerlundin toiveisiin. Hän kokeili villan alueella eksoottisten kasvilajien kasvatusta Suomen oloissa. Westerlund oli myös keräilijä: Hvittorpissa tällä oli simpukkakokoelma, sekä itäaasialaisten posliiniesineiden ja lasiesineiden kokoelma. Keräilyesineet tekivät Hvittorpin kalustuksesta kirjavan.
Hän myi Villa Hvittorpin Alexander Napoleon Brennerille 4. elokuuta vuonna 1914 talousvaikeuksien takia; suurelliset rakennustyöt maksoivat ja yritystoiminta kärsi maailmansodan suhdanteista. Westerlundin poika Gustaf Leonard Westerlund (1886–1928) omisti Hvittorpin myöhemmin vuosina 1918–1921.
Westerlundin jälkeläiset vaikuttivat tämän oman yrityksen johdossa sen Fazerille siirtymiseen saakka vuonna 1971. Robert Westerlundin jälkeläisiä oli myös tämän vaimon suvun vaikutuksesta Suomen Gummitehtaassa, josta myöhemmin tuli Nokia. Nokian johtoportaassa Westerlundeja oli vielä 1970-luvulla.
Lähteet muokkaa
- Hovi-Wasastjerna, Päivi: Vitträskin villat: Huvilakulttuuria ja taiteilijaelämää 1900-luvun alussa. 2005.
- Hovi-Wasastjerna, Päivi: Hvittorp: Arkkitehtuuria ja kulttuurihistoriaa. 2005.
- WESTERLUND Robert Emil. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.