Avaa päävalikko

Pysyvä tunniste on verkkoympäristössä käytettävä tunniste, jolla voidaan tunnistaa digitaalinen teos. Pysyvä tunniste on elektroninen vastine perinteisille bibliografisille tunnuksille, kuten ISBN ja ISSN. Termin englanninkielinen vastine on persistent identifier (PI).

Pysyvä tunniste

  • mahdollistaa perinteisten tunnisteiden toimimisen verkossa
  • tarjoaa pysyvän linkin aineistoon
  • mahdollistaa sen, että tiedonhakija saa haluamansa teoksen, vaikka teoksen fyysinen sijaintipaikka olisi muuttunut. Jotta tämä onnistuisi, on pysyvä tunniste linkitettävä ajantasaiseen paikannuspalveluun, joka puolestaan tarjoaa pääsyn aineiston fyysiseen manifestaatioon.

Pysyvä tunniste tulisi antaa aineistoille, joita on tarkoitus säilyttää hyvin pitkään, useiden laitteisto- ja ohjelmistosukupolvien päähän. Pysyvän tunnisteen ja sen mahdollistaman palvelun pitäisi olla vähintään yhtä pysyvä kuin sen avulla tunnistettu aineisto. Käyttäjä pitäisi aina ohjata viimeisimpään versioon aineistosta tai sitten teostason metadataan, jonka avulla käyttäjä voi hankkia teoksen jossain muussa muodossa, esimerkiksi painettuna. Pysyvä tunniste ISBN:stä 951-45-9942-X voi olla esimerkiksi seuraavanlainen http://urn.fi/URN:ISBN:951-45-9942-X.

Pysyvien tunnisteiden järjestelmiä on luotu 1990-luvun puolivälistä lähtien Internetin syntymisen jälkeen. Yhtenä syynä tunnistejärjestelmien luomiselle oli perinteisten tunnisteiden (ISBN ja ISSN) toimimattomuus verkossa. Esimerkiksi selaimet eivät tulkitse ISBN-merkkijonoa hyperlinkiksi. ISBN-tunnuksen sisältävä pysyvä tunniste puolestaan voi toimia hyperlinkkinä, mikäli se ilmaistaan HTTP URIna. Toisena syynä tunnistejärjestelmien kehittämiselle on ollut verkko-osoitteiden vaihtumisesta syntyvät viittausongelmat.

Tunnistejärjestelmiä on kehitetty useita:

  • Handle, 1994
  • Persistent URL (PURL), 1995
  • Uniform Resource Name (URN), 1997
  • Archival Resource Keys (ARK), 2001
  • Extensible Resource Identifier (XRI), 2005

Katso myösMuokkaa

  • Digital Object Identifier (DOI)

LähteetMuokkaa

  • Hakala, Juha: Yleiskatsaus pysyviin tunnisteisiin. Tietolinja, 2010, nro 2. Helsinki: Kansalliskirjasto. Artikkelin verkkoversio (HTML) Viitattu 26.12.2011.