Avaa päävalikko

Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko (Minsk)

Tämä artikkeli kertoo Valko-Venäjän Minskissä sijaitsevasta kirkosta. Muista Pietarille ja Paavalille omistetuista kirkoista kerrotaan täsmennyssivulla.

Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko (valkoven. Царква Святых апосталаў Апосталаў Пятра і Паўла (ў Мінску), Tsarka Svjatyh apostalou Pjatra i Paula (u Minsku), ven. Собор Апостолов Петра и Павла, Sobor Svjatyh Apostolov Petra i Pavla), lyhyemmin Pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko (ven. Святo Петрoпавлoский собор, Svjato Petropavlovski sobor) on Minskin historiallisessa keskustassa sijaitseva, vuosina 1611–1612 rakennettu, Valko-Venäjän pääkaupungin vanhin yhä kirkkona toimiva rakennus, joskin Valko-Venäjän SNT:n aikana se oli vuosina 1933–1991 sotavuosia lukuun ottamatta suljettu kirkollisesta käytöstä. Se on yhä Minskin suurimpia ortodoksisia kirkkoja.[1]

Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko
Царква Святых апосталаў Апосталаў Пятра і Паўла, Собор Апостолов Петра и Павла
Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko (1612) Minskin keskustassa.
Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko (1612) Minskin keskustassa.
Osoite Rakovskaja ul. 4, Minsk, Valko-Venäjä
Koordinaatit 53.9047°N, 27.5517°E
Valmistumisvuosi 1612
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Pyhän Katariinan katedraali 1860-luvulla (D. Strukov, Albom rusunkov, 1863–1867)

Kaupunkilaisten lahjoitukset ja huoli ortodoksisen uskon säilymisestä tekivät kirkon syntymisen mahdolliseksi. Uniaattikirkko oli edeltävinä vuosina ottanut haltuunsa yhä suuremman osaa Liettuan suuriruhtinaskunnan itäisen, itäslaavilaisen osan aiemmista ortodoksisista kirkoista ja luostareista. Monet katolisen kirkon viitan alle kuuluvan uniaattikirkkoon käännytystä vastustaneet Minskin asukkaat vetosivat kivisen, Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkon ja luostarin rakentamiseksi kaupunkiin. Yksi kaupungin aatelisnaisista lahjoitti yksityistä maata kirkolle ja kaupunkilaisten keräämät varat siirrettiin Vilnassa toimineen Pyhän hengen luostarin munkeille, joita pyydettiin johtamaan luostarialueen rakentamista.[1] Vaikutteita kirkkoon saatiin muun muassa Njasvižin palatsikompleksin Kristuksen ruumiin kirkosta.

Rakennus on ollut ortodoksisena kirkkona vuodesta 1613 lähtien. Koulu, köyhäintalo ja kirjapaino avattiin kirkon naapurissa toimineen luostarin yhteyteen. Toiminta jatkui vahvana lähes 200 vuoden ajan, joskin 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kirkko ja sen viereinen luostari rapistuivat.

Venäläistämisvaihe, Pyhän Katariinan katedraali (joskus 1870–1914)
Vilnan pyhien marttyyriveljesten Antonin, Ioannan ja Jevstafijan ikoni reliikkeineen.

Minsk siirtyi Puolan 2. jaossa vuonna 1793 osaksi Venäjän keisarikuntaa. Kaupungista muotoutui maakunnan (kuvernementin) hallintokeskus. Kirkkorakkennus kunnostettiin ja sitä uudistettiin uuden hallitsijan, keisarinna Katariina II Suuren lahjoitusten turvin. Kirkko pyhitettiin hiippakunnan keskuspyhäköksi uudella nimellä Pyhän Katariinan katedraali. Se oli ortodoksisen Moskovan patriarkaatin vuonna 1793 perustetun Minskin hiippakunnan ensimmäinen katedraali.[1]

Seuraava valtion tukema kirkkorakennuksen uudistustyö osui vuoteen 1870. Kirkon katolle nostettiin suuri kupoli, ikonostaasi uudistettiin ja seinät koristeltiin freskoin, joiden kauneutta verrattiin Moskovan Kristus Vapahtajan kirkon kuvitukseen. Kirkon yhteyteen avattiin kirkkoseurakunnan koulu naisille.[1]

Neuvostoliiton aikana, vuonna 1933 kirkko suljettiin. Rakennusta käytettiin varastona, osaa tiedetään käytetyn sillivarastona. Toisen maailmansodan aikana kirkossa ryhdyttiin kaupunkilaisten aloitteesta jälleen järjestämään jumalanpalveksia. Rakennus vihittiin uudelleen kirkoksi ja nimettiin jälleen Pietarin ja Paavalin kirkoksi (1941). Neuvostojoukkojen vallattua kaupungin sodan loppuvaiheessa, kirkko suljettiin vuonna 1944 uudelleen vuosikymmeniksi. 1980-luvulla kirkkorakennusta kuitenkin kunnostettiin ja se sai 1600–1700 -lukujen ulkomuotonsa.[1]

Vuonna 1991 kirkkorakennus palautettiin uskonnolliseen käyttöön. Kirkkoon on sittemmin asetettu ristit ja kellotorneissa soi yhdeksän kirkonkelloa. Restaurointityöt jatkuivat sisällä entisten freskojen kunnostamiseksi. Ikonostaasi on uusi, nykypolven minskiläisten ikonimaalareiden tekemä. Kirkossa kunnioitetaan paljon sen erityisen pyhinä pidettyjä kohteita: valkovenäläisten 1300-luvun marttyyrien, Vilnan pyhien marttyyriveljesten Antonin, Ioannan ja Jevstafijan ikonia (reliikkeineen) ja Tšernihivin pyhän Feodosijan ikonia.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f S. N. Maštšeno: Minsk i okrestnosti (Minsk and Surroundings), s. 66-67 Pyhien Simonin ja Helenan kirkosta. Višeišaja škola, Minsk, 2008. ISBN 978-985-06-1420-9. (venäjäksi) ja (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa