Pursupikkumittari

hyönteislaji

Pursupikkumittari (Eupithecia gelidata) on suolla elävä pikkumittari.

Pursupikkumittari
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Kenttämittarit Larentiinae
Suku: Pikkumittarit Eupithecia
Laji: gelidata
Kaksiosainen nimi

Eupithecia gelidata
Möschler, 1860

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Pursupikkumittarin siipien kärkiväli on keskimäärin vähän yli 18 mm ja siipien väri on harmahtavan ruskeanvalkoinen. Takasiipi on vaaleampi kuin etusiipi.[1] Lajin etusiivet ovat suipot ja leveämmät kuin useilla muilla suvun lajeilla. Lajin ulkonäkö on samanlainen kaikkialla sen levinneisyysalueella.[1]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Pursupikkumittaria on holarktinen laji, jota tavataan sekä Pohjois-Amerikan että Euraasian pohjoisosissa. Nimialalaji on levinnyt Amerikassa Kanadasta Uuteen Meksikoon ja Coloradoon, mutta sitä on tavattu myös Grönlannissa. Alalaji hyperboreata esiintyy Euroopassa Fennoskandiasta Saksaan, Baltiaan ja Pohjois-Venäjälle ulottuvalla alueella. Suomessa lajia tavataan pääasiassa Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Maassa on myös muualla pieniä paikallisia populaatioita.[1] Se on alueellisesti uhanalainen Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.[2]

Lajin lentoaika on eteläisessä Suomessa yleensä kesäkuun toisella ja kolmannella viikolla, äärihavainnot ovat touko-heinäkuulta. Lapissa lajin lentoaika on kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.[1]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Lajia tavataan pääasiassa isovarpurämeillä sekä niiden laita-alueilla. Levinneisyysalueen pohjoisosassa laji lentää myös kuivilla kankailla, suopursua kasvavilla paljakan osilla ja tunturikoivikossa.[1]

Ravintokasvi muokkaa

Toukat käyttävät ravintonaan yksinomaan suopursua.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset - Mittarit 2, s. 94. Hanko: Suomen Perhostutkijain Seura, 1989. ISBN 951-9221-23-9.
  2. Alueellisesti uhanalaiset perhoset (LC) 15.10.2001. ymparisto.fi: Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.8.2010.

Aiheesta muualla muokkaa