Puistotuhatjalkainen

kaksoisjalkaislaji

Puistotuhatjalkainen eli puistokaksoisjalkainen (Cylindroiulus caeruleocinctus) on melko kookas ja tummansävyinen kaksoisjalkainen. Sitä tavataan koko Euroopassa aivan mantereen eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Lisäksi se on levinnyt Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Puistotuhatjalkaiset viihtyvät erityisesti kulttuuriympäristöissä, mutta myös erilaisissa lehtimetsissä.

Puistotuhatjalkainen
Cylindroiulus caeruleocinctus 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Tuhatjalkaiset Myriapoda
Luokka: Kaksoisjalkaiset Diplopoda
Lahko: Julida
Heimo: Julidae
Suku: Cylindroiulus
Laji: scanicus
Kaksiosainen nimi

Cylindroiulus caeruleocinctus
(Wood, 1864)

Katso myös

 Commons-logo.svg Puistotuhatjalkainen Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Puistotuhatjalkainen on melko kookas ja tasapaksu tuhatjalkainen. Ruumis on 19–37 mm pitkä ja muodostuu koiraalla 37–47 ja naaraalla 38–97 jaokkeesta. Raajapareja on koiraalla 63–85 ja naaraalla 65–97. Ruumis on pohjaväriltään kiiltävän mustanruskea, ja siinä on metallinkiiltoisen kullanhohtoisia poikkijuovia. Tuntosarvet ovat mustanruskeat ja raajat vaalean kellertäviä. Silmät muodostuvat 37–47 osasilmästä[2][3]

LevinneisyysMuokkaa

Puistotuhatjalkaista tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaan pohjoisosista ja Britteinsaarilta Keski-Euroopan poikki Länsi-Venäjälle.[2] Se on myös levinnyt vieraslajina Yhdysvaltoihin ja Kanadaan[4]. Pohjoismaissa levinneisyys kattaa koko Tanskan sekä osan Ruotsia ja Norjaa.[2]

Lajia tavataan paikoittaisesti myös Suomessa. Sillä on useita vakiintuneita esiintymispaikkoja ainakin Turun ja Kaarinan alueilla[5] ja viime vuosina laji on levinnyt myös muutamille paikoille Uudellamaalla.[6] Suomessa se tavattiin ensimmäisen kerran helsinkiläisestä puistosta vuonna 1933.[2] Vielä vuoden 2000 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa laji oli arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, mutta sittemmin se on levittäytynyt useille uusille elinpaikoille ja näillä paikoilla se on jopa runsaslukuinen. Niinpä vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa laji todettiin elinvoimaiseksi (LC).[6]

Elinympäristö ja elintavatMuokkaa

Puistotuhatjalkainen on useimmiten synantrooppi laji, jota tavataan tyypillisesti kulttuuriympäristöissä kuten puistoissa, puutarhoissa, hautausmailla ja peltojen reunuksilla. Se viihtyy kuitenkin myös erilaisissa lehtimetsissä ja suosii paikkoja, joissa maaperä on rehevää, joskaan hiekkaisempi maapohja ei vaikuta olevan lajille ongelma. Tuhatjalkaiset oleskelevat pääasiassa kivien alla ja karikkeen seassa. Puistotuhatjalkaisella tiedetään olevan joskus syksyisin massaesiintymiä, joiden yhteydessä talvehtimispaikkaa etsivät yksilöt voivat tunkeutua esimerkiksi kellareihin.[2] Laji talvehtii maaperässä jopa 50 cm:n syvyydellä. Ravinnokseen se käyttää kariketta, sammalia sekä kasvien osia.[3]

Laji saattaa olla joinakin vuosina puutarhatuholainen.[2][3]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa