Presidentin mies
Presidentin mies on Mauno Saaren käsikirjoittama ja Timo Bergholmin ohjaama television draamasarja vuodelta 1998. Siinä salassa pidettävä EU-liittovaltiohanke on vuotanut julki, ja tapauksesta epäillään suomalaisia poliitikoita. Sarjan kolme jaksoa esittävät kukin oman näkökulmansa tapahtumien kulusta: tasavallan presidentin (Antti Litja), pääministerin (Kari Heiskanen) ja ”presidentin miehen”, avustaja Mälkin (Pertti Sveholm) version.[1]
| Presidentin mies | |
|---|---|
| Alkuperämaa | Suomi |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Verkko | Yle TV1 |
| Esitetty | 23.11.1998 – 7.12.1998 |
| Jaksoja | 3 |
| Tuotanto | |
| Vastaava(t) tuottaja(t) | Kari Kyrönseppä |
| Ohjaaja(t) | Timo Bergholm |
| Käsikirjoittaja(t) | Mauno Saari |
| Säveltäjä(t) | Eero Ojanen |
| Leikkaaja(t) | Pipsa Valavaara |
| Lavastaja(t) | Leena Tiihonen |
| Kuvaaja(t) | Jouko Paavonen |
| Tuotantoyhtiö(t) | TV1 Draamaohjelmat |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Minisarja jatkaa Mauno Saaren, Timo Bergholmin ja tuottaja Kari Kyrönsepän yhteistyötä, joka alkoi vuosina 1995–1996 ensiesitetyllä kuusiosaisella Hyvä veli -sarjalla Suomen 1990-luvun taitteen pankkikriisistä. Tällä kertaa tarina on kuitenkin fiktiivisempi ilman tarkoin tunnistettavia tosielämän esikuvia.
Tarina ilmestyi samana vuonna 1998 myös Mauno Saaren laatimana romaanina[2].
Rooleissa muokkaa
| Pertti Sveholm | … | Aapo Mälkki, presidentin mies |
| Antti Litja | … | presidentti |
| Kari Heiskanen | … | pääministeri Pentti Lopola |
| Liisamaija Laaksonen | … | päätoimittaja Maarit Tuiskula |
| Sulevi Peltola | … | kulttuuriministeri Leif Masanen |
| Tom Wentzel | … | puolustusvoimain komentaja Björn Sund |
| Tiina Pirhonen | … | puolustusministeri Tiina Nisunen |
| Maija Karhi | … | eduskunnan puhemies Kukka-Maaria Nenonen |
| Olli Tola | … | keskustapuolueen puheenjohtaja Eero Halme |
Lähteet muokkaa
- ↑ Presidentin mies Yle Areena. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ Presidentin mies Kirjasampo. Viitattu 18.3.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
- Timo Bergholmin haastattelu sarjan tiimoilta, Yle Vintti, 1998.