Praksinoskooppi
Praksinoskooppi on Charles-Émile Reynaudin vuonna 1877 kehittämä, zoetrooppia muistuttava laite, jolla voitiin esittää liikkuvia kuvia. Zoetroopista praksinoskooppi eroaa siten, että liikkuvaa kuvaa katsellaan reikien sijasta pelien avulla. Praksinoskooppi koostuu kammella pyöritettävästä rummusta, jonka keskellä on peilien kehä. Rummun sisäpinnalla on sarja piirroskuvia. Kun rumpua pyöritetään, heräävät piirrokset eloon, kun toisiaan nopeasti seuraavat kuvat synnyttävät illuusion liikkeestä.[1][2]
Praksinoskooppi sai kunniamaininnan Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1878. Reynaud teki tämän jälkeen keksintöönsä useita parannuksia, ja antoi parannellulle versiolle vuonna 1888 nimen Théâtre Optique (optinen teatteri). Sen avulla kuvia saattoi heijastaa yleisön eteen asetetulle valkokankaalle. Optinen teatteri mahdollisti myös pidempien kuvasarjojen näyttämisen, joita käytettiin laitteessa filmikelojen tapaan. Optinen teatteri oli Euroopassa ja Yhdysvalloissa hyvin suosittu, mutta ei kuitenkaan lopulta yleistynyt, koska sen käyttö oli melko hankalaa.[1][2]
Lähteet muokkaa
- Nevala, Tommi: Aikamatka elokuvaan - Elokuvan historian oppimateriaali peruskouluille ja lukioille. 1. painos (pdf). Valveen elokuvakoulu, Oulun kaupunki, 2015. ISBN 978-952-5465-98-3
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Gabriela Briceño V.: Praxinoscope Euston96. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Nevala 2015, s. 5-6