Práxedes Mateo Sagasta
Práxedes Mateo Sagasta (21. heinäkuuta 1825 Torrecilla en Cameros – 5. tammikuuta 1903 Madrid) oli espanjalainen valtiomies, joka toimi Espanjan pääministerinä seitsemän kertaa vuosina 1871–1872, 1874, 1881–1883, 1885–1890, 1892–1895, 1897–1899 ja 1901–1902. Hän johti Espanjan Liberaalipuoluetta vuodesta 1880 kuolemaansa asti.[1]
| Práxedes Mateo Sagasta | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Espanjan pääministeri | |
| Monarkki | Amadeus I |
| Edeltäjä | José Malcampo Monge |
| Seuraaja | Francisco Serrano |
| Presidentti | Francisco Serrano |
| Edeltäjä | Juan de Zavala |
| Seuraaja | Antonio Cánovas del Castillo |
| Monarkki | Alfonso XII |
| Edeltäjä | Antonio Cánovas del Castillo |
| Seuraaja | José Posada Herrera |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Antonio Cánovas del Castillo |
| Seuraaja | Antonio Cánovas del Castillo |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Antonio Cánovas del Castillo |
| Seuraaja | Antonio Cánovas del Castillo |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Marcelo Azcárraga |
| Seuraaja | Francisco Silvela |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Marcelo Azcárraga |
| Seuraaja | Francisco Silvela |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1825 Torrecilla en Cameros, Espanja |
| Kuollut | 5. tammikuuta 1903 (77 vuotta) Madrid, Espanja |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaalinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Elämäkerta muokkaa
Sagasta oli koulutukseltaan ja alkuperäiseltä ammatiltaan insinööri. Hänet valittiin parlamenttiin eli cortesiin ensi kerran vuonna 1854 Zamoran edustajana ja hän liittyi siellä edistyksellisiin. Hän vastusti kuningatar Isabella II:n toisen hallintoa ja joutui pakenemaan lyhyeksi ajaksi Ranskaan osallistuttuaan kapinaan heinäkuussa 1856. Palattuaan Espanjaan Sagasta toimi Madridin insinöörikoulun professorina ja edistyksellisen puolueen lehden La Iberian toimittajana. Osallistuttuaan kesäkuussa 1866 uuteen kapinaan hän joutui pakenemaan toistamiseen Ranskaan ja pääsi palaamaan vasta Espanjassa syyskuussa 1868 tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Sagasta liittyi nyt uuteen väliaikaiseen hallitukseen. Hän toimi ensimmäisen kerran pääministerinä kuningas Amadeus I:n nimittämässä vapaamielisessä hallituksessa keväällä 1872. Lyhytikäisen tasavallan kukistamisen jälkeen Sagasta toimi vuoden 1874 aikana ensin ulko- ja sitten sisäministerinä sekä elokuusta joulukuuhun uudelleen pääministerinä. Hän joutui väistymään, kun sotilasvallankaappaus nosti Alfonso XII:n kuninkaaksi.[2]
Bourbonin hallitsijasuvun valtaanpaluun jälkeen uusi hallitus peruutti monia vallankumousvuosien uudistuksia. Sagastan johdolla perustettiin vuonna 1880 uusi Liberaalinen puolue, joka tuki Bourbonien valtaa ja jota Sagasta siitä alkaen johti.[2][1] Seuraavat kaksi vuosikymmentä hän ja konservatiivijohtaja Antonio Cánovas del Castillo pääasiassa vuorottelivat pääministereinä. Sagasta toimi kolmannen kerran pääministerinä helmikuusta 1881 vuoteen 1883 ja siirtyi sen jälkeen edustajainkamarin puhemieheksi.[2] Alfonso XII:n kuoltua marraskuussa 1885 Sagasta teki pääministeri Cánovas del Castillon kanssa niin sanotun Pardon sopimuksen, jonka mukaan liberaalit tukisivat uudeksi kuninkaaksi tullutta alaikäistä Alfonso XIII:tta ja tämän sijaishallitsijaa Maria Kristiinaa, ja vastineeksi liberaalit ja konservatiivit jakaisivat vallan ja Cánovas del Castillo luovuttaisi pääministerin tehtävän Sagastalle.[3] Tästä seurasi Sagastan neljäs ja pisin pääministerikausi, joka jatkui heinäkuuhun 1890. Tänä aikana Sagastan hallitus kukisti useita sotilaskapinoita ja ajoi läpi liberaaleja reformeja. Sagastan viides pääministerikausi kesti joulukuusta 1892 maaliskuuhun 1895.[2]
Kuudennen kerran Sagasta tuli pääministeriksi lokakuussa 1897, kun Cánovas del Castillo oli pari kuukautta aiemmin kuollut anarkistin murhaamana. Tuolla hetkellä Espanjan merentakaisista siirtomaista sekä Filippiineillä että Kuubassa oli käynnissä separatistinen kapina, joihin Yhdysvallat näytti olevan halukas sekaantumaan.[2] Sagasta yritti ehkäistä sodan puhkeamisen ehdottamalla Kuuballe itsehallintoa, mutta aloite tuli liian myöhään.[1] Espanjan–Yhdysvaltain sota puhkesi huhtikuussa 1898 ja päättyi pian Yhdysvaltain täydelliseen voittoon. Joulukuussa 1898 solmittu Pariisin rauhansopimus merkitsi Espanjalle Kuuban, Filippiinien ja Puerto Ricon menettämistä. Sagasta joutui eroamaan pääministerin tehtävistä, mutta palasi johtamaan vielä seitsemättä hallitusta maaliskuusta 1901 joulukuuhun 1902.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Práxedes Mateo Sagasta (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.10.2015.
- ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1916), s. 331–332 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.10.2015.
- ↑ Antonio Cánovas del Castillo (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.10.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Práxedes Mateo Sagasta Wikimedia Commonsissa
