Pontus Palmgren

suomalainen eläintieteen professori

Pontus Palmgren (27. huhtikuuta 1907 Helsinki26. marraskuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen ornitologi ja hämähäkkitutkija, joka loi perustan suomalaiselle lintujen runsaudenlaskentaan erikoistuneelle ornitologian haaralle.

Pontus Palmgren vuonna 1980.

Henkilöhistoria

muokkaa

Pontus Palmgrenin isä oli kasvitieteen professori Alvar Palmgren.[1]

Palmgren hoiti Helsingin yliopiston eläintieteen professorin virkaa 1940–1971. Hän oli myös Helsingin yliopiston vararehtori ja Tvärminnen eläintieteellisen aseman esimies. Suomen lintutieteellisessä yhdistyksessä Palmgren toimi sihteerinä ja Ornis Fennican päätoimittajana 1931–1948 ja sitten puheenjohtajana vuoteen 1955.lähde?

Tutkijanura

muokkaa

23-vuotiaana valmistuneen filosofian tohtorin väitöskirjan (1930) aiheena olivat Etelä-Suomen metsien linnuston runsaussuhteet Cajanderin metsätyyppijaon mukaisesti tarkasteltuna. Lähestymistapa oli aikaansa edellä. Samoin Ahvenanmaan järvien linnustosta tehty selvitys (1936), jossa tarkasteltiin vesistötutkijoiden laatimia järvityyppejä.

Toinen ornitologinen tutkimuskenttä liittyi pikkulintujen muuttolevottomuuteen. 1950-luvulla Palmgren julkaisi useita kirjoituksia ihmisen ja eläinten psykologiasta. Eläinpsykologiaa (1954) on edelleen alansa parhaita oppikirjoja.lähde?

1960-luvulta alkaen Palmgrenin kiinnostus suuntautui yhä enemmän hämähäkkeihin. Hän tutki niiden aistinfysiologiaa ja julkaisi vuosikymmenten saatossa Suomen hämähäkkilajiston systemaattisen kahdeksanosaisen kokonaisselvityksen Die Spinnenfauna Finnlands und Ostfennoskandiens I-VIII (1939-1977), jota voidaan pitää hänen päätyönään.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 524. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Aiheesta muualla

muokkaa