Polyasparagiinihappo

kemiallinen yhdiste

Polyasparagiinihappo on polyamideihin kuuluva polymeeri. Sitä valmistetaan asparagiinihaposta, ja se on biohajoavaa. Polyasparagiinihapolla on useita käyttökohteita.

Polyasparagiinihapon rakenne

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa

Polyasparagiinihappo liukenee veteen ja myös absorboi runsaasti vettä. Polyasparagiinihapon rakenteessa polyamidiryhmä voi muodostua joko asparagiinihapon α- tai β-asemassa olevaan karboksyyliryhmään. Polymeerirungon sivuketjuissa on karboksyylihapporyhmiä, jotka voivat luovuttaa protonin. Vesiliuoksessa polyasparagiinihappo on negatiivisesti varautuneena ja on siis polyelektrolyytti. Polyasparagiinihappo kelatoi useita metalli-ioneja.[1][2][3]

Polyasparagiinihapon valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa asparagiinihappoa kuumennetaan noin 160–240 °C:n lämpötilaan, jolloin muodostuu polymeripihkaimidiä. Reaktio vaatii happaman katalyytin, joka on useimmiten fosforihappo tai rikkihappo. Polymeripihkaimidi hydrolysoidaan polyasparagiinihapoksi. Keskimääräinen moolimassa on noin 6 000 g/mol.[2][3]

Polyasparagiinihappoa voidaan käyttää korvaamaan polyakryylihappoa. Käyttökohteita ovat muun muassa veden absorbointi, metallien ja metalliseosten korroosionesto ja raskasmetallien kelatointi. Polyasparagiinihappoa käytetään myös vedenpuhdistuksessa, pesuaineissa, lääkkeiden annostelussa ja kolloidien stabilisaattorina esimerkiksi maaleissa.[1][2][3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Dorota Kołodyńska: "Complexing Agents", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2019.
  2. a b c Thomas Klein, Ralf-Johann Moritz & René Graupner: "Polyaspartates and Polysuccinimide", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008.
  3. a b c Hossein Adelnia, Huong D.N. Tran, Peter J. Little, Idriss Blakey & Hang T. Ta: Poly(aspartic acid) in Biomedical Applications: From Polymerization, Modification, Properties, Degradation, and Biocompatibility to Applications. ACS Biomaterials Science & Engineering, 2021, 7. vsk, nro 6, s. 2083–2105. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2023. (englanniksi)