Polaroituvuus
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Polaroituvuus[1] on mitta sille miten voimakkaasti atomien ytimet ”kahlitsevat” elektroneja. Polaroituvuus on aineen ominaisuus muodostaa hetkellisiä dipoleita, jotka määrittävät sidotun järjestelmän dynaamisen vasteen ulkoisille kentille ja antavat käsityksen molekyylin sisäisestä rakenteesta.[2] Kiinteässä aineessa polaroituvuus määritellään laskennallisesti dipolimomentiksi kiteisen solun tilavuusyksikköä kohti.[3] Polaroituvuus määritellään atomin tai molekyylin elektronipilven varauksen jakautumisen suhteellista muuttumista sen normaalista muodosta ulkoisen sähkökentän vaikutuksesta. Se siis kuvaa, kuinka helposti ulkoinen sähkökenttä voi liikuttaa molekyylin elektronipilveä.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ polaroituvuus | TEPA-hakutulos erikoisalojen sanastoista ja sanakirjoista termipankki.fi. Viitattu 6.11.2023.
- ↑ L. Zhou: Magnetic polarizability of hadrons from lattice QCD (PDF) European Organization for Nuclear Research (CERN). Viitattu 25 May 2010.
- ↑ Lide, David: The CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 12–17. The Chemical Rubber Publishing Company, 1998.
- ↑ Introduction to Electrodynamics (3rd Edition), D.J. Griffiths, Pearson Education, Dorling Kindersley, 2007, ISBN 81-7758-293-3
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Polaroituvuus Wikimedia Commonsissa
