Polaarimatala
Polaarimatala (arktinen pyörremyrsky) on arktisilla tai antarktisilla alueilla pienikokoinen, lyhytikäinen matalapaine. Sen tyypillinen halkaisija on parisataa kilometriä ja elinikä vuorokauden verran. Polaarimatala syntyy kylmän arktisen ilman virratessa lämpimän meren ylle, ja sen energianlähde on avoveden vaikutus lumisateeseen ja siihen liittyvä tiivistymisessä vapautuva energia.[1] Samoin kuin trooppinen hirmumyrsky, polaarimatalakin heikkenee maihin joutuessaan, koska sen energian saanti tyrehtyy.[2]
Polaarimatalia syntyy talvella jäättömillä arktisilla merialueilla lähellä mantereen tai merijään reunaa, esimerkiksi Barentsinmerellä ja Norjanmerellä. Syntymiselle on välttämätöntä mantereen ja meren suuri lämpötilaero, siksi Pohjois-Atlantilla niitä esiintyy eniten joulu- ja tammikuussa, eikä koskaan kesäkuun ja syyskuun välillä.[1]
Polaarimatalaan syntyy tyypillisesti spiraalin tai pilkun muotoisia pilvinauhoja, joskus samantapainen silmä kuin hurrikaanissa, ja nauharakenteen ympärille konvektiivisia pilviä. Silmän takia polaarimatalia kutsutaan joskus arktisiksi hurrikaaneiksi, mutta tuulennopeudet eivät ole lähestään hurrikaanien luokkaa.[3] Tyypillisesti tuulen nopeus on noin 15 m/s.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ilmastonmuutos ei lisää arktisten pyörremyrskyjen määrää 2008. Tekniikka ja Talous. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 17.2.2012.
- ↑ a b Polar low - the arctic hurricane Weather Online.
- ↑ Polar Lows The National Snow and Ice Data Center, University of Colorado Boulder. Arkistoitu 4.2.2013. Viitattu 17.2.2012.
Aiheesta muualla muokkaa
- Polar Low Forecasting by MetEd (vaatii rekisteröitymisen)
- Polar Low KNMI SatManu