Placentia
Placentia (lat.; m.kreik. Πλακεντία, Plakentia) oli antiikin aikainen kaupunki Gallia cispadanassa Italiassa.[1][2] Se on kehittynyt nykyiseksi Piacenzan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[3][4][5]
| Placentia | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Placentia |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Piacenza, Piacenza, Emilia-Romagna |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | 218 eaa.– |
| Kulttuuri | antiikki |
| Valtakunta |
Rooman valtakunta Länsi-Rooman valtakunta |
| Alue | Regio VIII Aemilia, Italia |
| Provinssi |
Aemilia et Liguria (n. 293–395) Aemilia (n. 395–) |
Placentia sai alkunsa vuonna 218 eaa., kun roomalaiset perustivat sen siirtokunnakseen juuri ennen toista puunilaissotaa. Myöhemmin se oli aina Rooman tärkeä tukikohta alueella, ja esiintyy usein sotahistoriassa. Kaupunki sijaitsi liikenteellisesti merkittävässä kohdassa paikassa, jossa Via Aemilian kohtasi Padus- eli Pojoen.[1][2]
Maantiede
muokkaaPlacentian kaupunki sijaitsi tasangolla Gallia cispadanassa eli Padus (nyk. Po) -joen eteläpuolisessa Galliassa lähellä joen etelärantaa ja hieman itään sen yhtymäkohdasta Trebia (nyk. Trebbia) -joen kanssa. Sijainnistaan kaupunki hallitsi Paduksen ylityskohtaa. Kaupunki oli 40 roomalaisen mailin eli noin 59 kilometrin päässä Parmasta ja saman matkan päässä Mediolanumista.[1][2][6]
Placentia oli epäilemättä kiitollinen vauraudestaan ja merkityksestään antiikin aikana, kuten myös keskiajalla, sille, että se sijaitsi suotuisalla paikalla joen laivaliikenteen kannalta. Strabon mainitsee laivaliikenteen Placentiasta Ravennaan, ikään kuin joki olisi ollut purjehduskelpoinen vasta Placentiasta alaspäin, mutta tarkkaan ottaen tämä ei aivan pidä paikkansa. Kaupunki itse sijaitsi lyhyen matkan päässä joesta, mutta sillä oli emporium eli kauppasatama joen varrella, luultavasti Trebian yhtymäkohdassa, ja tämä kauppasatama oli itsessäänkin huomattava kaupunki.[2][7]
Placentia sijaitsi Via Aemilian varrella, ja se muodosti tien alkuperäisen päätepisteen, sillä tie kulki aluksi Ariminumista Placentiaan 178 mailin eli noin 263 kilometrin matkan. Tie jatkettiin myöhemmin Placentiasta Dertonaan, josta haara kulki Apenniinien yli Genuaan (Via Aemilia Scauri, Via Postumia).[2][8] Toinen reitti vedettiin Placentiasta suoraan Paduksen yli Mediolanumiin, matkana jo mainittu 40 mailia, ja siten kaupunki oli yhteydessä koko Gallia transpadanan alueeseen.[2][9] Placentiasta sai alkunsa myös Via Julia Augusta, joka johti Arelateen Gallia transalpinassa.[10]
Joskus on oletettu, että Placentiaa olisi siirretty ja se olisi sijainnut alun perin ennen vuotta 190 eaa. noin 24 kilometriä lännempänä. Tämä ajatus on kuitenkin hylätty.[1]
Historia
muokkaaPerustaminen ja varhaishistoria
muokkaaPlacentian seutu oli alun perin Terramaren kulttuurin aluetta. Myöhemmin sitä asutti kelttiläinen anamarien (Anamares) heimo.[1] Kaupungin olemassaolosta paikalla ei ole tietoa, ennen kuin roomalaiset perustivat Placentian colonian eli sotilassiirtokunnan vuonna 218 eaa. suuren gallialaissodan jälkeen, samaan aikaan kuin Cremonaan.[1][2][11] Siirtokuntaan kuului vähintään 6 000 siirtolaista, joilla oli latinalaisoikeudet (jus Latii).[2] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Placentinus, kreikaksi Plakentīnos (Πλακεντῖνος).[2]
Uusi siirtokunta oli tuskin perustettu ja sen muurit valmistuneet, kun uutiset Hannibalin lähestymisestä saivat aikaan yleisen kapinan lähialueiden gallialaisten, boijien ja insubrien keskuudessa. He hyökkäsivät Placentiaan, ryöstelivät sen aluetta ja ajoivat monet siirtolaiset pakoon Mutinaan, mutta eivät kyenneet valtaamaan itse kaupunkia. Placentia toimi Scipion armeijan päämajana sekä ennen että jälkeen vuoden 218 eaa. Trebian taistelun.[2][12] Hannibal valtasi ja ryösti Placentian kauppasataman.[2][13]
Myöhemmässä vaiheessa samaa sotaa, vuonna 209 eaa., Placentia oli yksi niistä siirtokunnista, jotka pysyivät uskollisina Roomalle, ja se tarjoutui innokkaasti antamaan oman osuutensa sotatarvikkeista, kun kaksitoista vanhempaa siirtokuntaa ei enää tehnyt niin.[2][14] Pian tämän jälkeen Hasdrubal yritti piirittää Placentian ylitettyään Alpit ja tultuaan Gallia cisalpinaan, mutta menetti näin paljon arvokasta aikaa. Pitkän piirityksen jälkeen hän oli pakotetettu luopumaan yrityksestä ja jatkamaan marssiaan Italiaan, jättäen Placentian taakseen.[2][15]
Muutamaa vuotta myöhemmin Placentia oli vähemmän onnekas, sillä gallialaiset valtasivat sen yllätyshyökkäyksellä kapinoidessaan vuonna 200 eaa. He ryöstivät ja polttivat kaupungin ja veivät suuren osan sen asukkaista vankeuteen.[2][16] Konsuli Lucius Furiuksen voiton jälkeen noin 2 000 näistä vangeista palautettiin siirtokuntaan, ja muutamaa vuotta myöhemmin Lucius Valerius Flaccus, joka talvehti joukkoineen Cremonassa ja Placentiassa, korjasi niin paljon kuin mahdollista vahinkoja, joita kaupunki oli kärsinyt sodan aikana.[2][17]
Placentia pysyi silti edelleen alttiina gallialaisten ja liguurien hyökkäyksille. Vuonna 193 eaa. liguurit hävittivät kaupungin aluetta aina sen porteille asti.[2][18] Siksi ei olekaan ihme, että vuonna 190 eaa. placentialaiset valittivat väenpuutteesta, minkä vuoksi senaatti määräsi, että sekä Placentiaan että Cremonaan asutettaisiin uudet 3 000 perheen siirtokunnat, samalla kun uusia siirtokuntia perustettaisiin boijien alueelle.[2][19] Muutamaa vuotta myöhemmin eli vuonna 187 eaa. konsuli Marcus Aemilius Lepidus, saatuaan liguurit lopullisesti alistettua, rakensi hänestä nimensä saaneen Via Aemilian Ariminumista Placentiaan.[1][2][20]
Rooman tasavallan loppuaika ja keisariaika
muokkaaTuon jälkeen alue oli turvallinen ja rauhallinen, minkä ansiosta se nousi nopeasti suureen vaurauteen. Ei ole epäilystäkään siitä, että Placentia jakoi tämän vaurauden täysin. Sen vaiheista tiedetään antiikin lähteistä kuitenkin vain vähän enää Rooman tasavallan myöhempinä aikoina, vaikka se näyttääkin olleen varmasti yksi Gallia cispadanan merkittävimmistä kaupungeista. Mariuksen ja Sullan sisällissodan aikana vuonna 82 eaa. Placentian lähellä käytiin taistelu, jossa Sullan sotapäällikkö Lucullus voitti Carbon joutkot.[2][21]
Julius Caesarin ja Pompeiuksen välisessä sisällissodassa vuonna 49 eaa. Placentiassa puhkesi Caesarin joukkojen keskuudessa kapina, joka uhkasi muuttua vakavaksi, mutta Caesar sai sen kukistettua omalla lujaluontoisuudellaan ja auktoriteetillaan.[2][22] Vaikuttaakin siltä, että Placentia oli tuohon aikaan yksi niistä paikoista, joita käytettiin Rooman joukkojen tukikohtana Italian tällä alueella.[2][23] Placentia oli jälleen samankaltaisen legioonissa puhjenneen kapinan näyttämönä Augustuksen aikana Perusian sodassa vuonna 41 eaa.[2][24]
Cicero mainitsee Placentian tasavallan ajan lopulla municipiumina: sen asema coloniana lienee sulautunut municipiumiksi Lex Julian seurauksena vuonna 90 eaa., jolloin placentialaiset saivat täydet kansalaisoikeudet.[1][2][25] Keisariajalla Placentia esiintyy jälleen coloniana, ja sekä Plinius vanhempi että Tacitus kutsuvat sitä tällä nimellä.[2][26] Se oli todennäköisesti saanut uuden siirtokunnan Augustuksen aikana.[2][27]
Tacituksen mukaan Placentia oli yksi kukoistavimmista ja väkirikkaimmista kaupungeista Gallia cispadanan alueella; ja vaikka se ei ollut luonnollisesti vahva, koska se sijaitsi avoimella tasangolla, se oli hyvin linnoitettu. Tämän vuoksi Othon sotapäälliköihin kuulunut Spurinna miehitti sen vuonna 69 jaa. Hän puolusti kaupunkia menestyksekkäästi Vitelliuksen joukkoja johtanutta Caecinaa vastaan tämän ylitettyä Paduksen ja piiritettyä Placentian. Niinpä Caecina joutui luopumaan piirityksestä ja vetäytymään Cremonaan. Caecinan hyökkäysten aikana kaupungin ulkopuolella sijainnut amfiteatteri, jonka sanotaan olleen suurin kyseisen kaltainen rakennus Rooman ulkopuolella, paloi vahingossa.[2][27]
Myöhäisantiikista keskiajalle
muokkaaTämän jälkeen Placentiaa ei mainita antiikin lähteissä ennen Aurelianuksen valtakautta. Hän kärsi suuren tappion markomanneja vastaan kaupungin muurien ulkopuolella.[2][28] Placentia oli kuitenkin yhä yksi merkittävimmistä paikoista Via Aemilian varrella. Vaikka Ambrosius mainitsee sen 300-luvun loppupuolella kuvatessaan hävitystä, joka oli kohdannut tätä ennen kukoistanutta provinssia,[2][29] kaupunki selviytyi suhteellisen hyvin barbaarien aiheuttamista tuhoista. Länsi-Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeenkin se oli yhä varsin kukoistava paikka. Siellä Odovakar tapatti Oresteen, viimeisen keisarin Romulus Augustuluksen isän, vuonna 476.[2][30]
Prokopios mainitsee Placentian edelleen goottisodassa vahvana linnoituksena ja Aemilian provinssin tärkeimpänä kaupunkina. Totila onnistui valtaamaan sen vain nälänhädän avulla vuonna 546.[2][31] Myöhemmin Paulus Diaconus mainitsee sen edelleen yhtenä Aemilian ”vauraista kaupungeista”.[2][32]
Kaupunki, nykyinen Piacenza, kukoisti edelleen läpi keskiajan, vaikkakin menetti asemaansa Parmalle, kun siitä tuli hallitsevien herttuoiden pääkaupunki.[2] Kaupungin alueella on tehty vähäisiä arkeologisia kaivauksia.[33][34]
Rakennukset ja löydökset
muokkaa
Asemakaava
muokkaaNykyisessä Piacenzassa ei ole säilynyt näkyviä antiikin aikaisia rakennusjäänteitä.[1][2] Alkuperäiselle roomalaiselle siirtokunnalle tyypillinen ruutuasemakaava on kuitenkin edelleen näkyvissä kaupungin keskustan asemakaavassa: kaupunki oli lähes suorakulmion muotoinen castrum,[1] jonka rajana toimi pohjoisessa (tai oikeammin koillisessa) suunnilleen nykyinen Via Benedettine, etelässä (lounaassa) Via Calzolai ja Via Sopramuro, lännessä (luoteessa) Via Sant'Eufemia ja idässä (kaakossa) Via Legnano ja Via Consiglio.[33] Rooman keisarikaudella kaupunki ulottui huomattavasti alkuperäisiä rajojaan suuremmalle alueelle.[1]
Kaupungin itä-länsisuuntainen pääkatu decumanus maximus oli osa Via Aemiliaa ja kulki nykyisten Via Roman ja Via Borghetton paikalla, ja pohjois-eteläsuuntainen pääkatu cardo maximus nykyisten Corso Vittorio Emanuele II:n, Via Camillo Benso Cavourin ja Viale Risorgimenton paikalla. Forum sijaitsi pääkatujen risteyksessä samalla paikalla kuin nykyiset Biblioteca Ragazzi Giana Anguissola -kirjasto ja Pyhän Pietarin kirkko (Chiesa di San Pietro). Piacenzan katedraali sijaitsee kaupungin kaakkoisosassa olleiden termien paikalla. Via Julia Augusta ja Via Postumia kulkivat nykyisen Via Taverna Giuseppen paikalla.[1][33]
Esinelöydöt
muokkaaKaupungista löydettyjä muinaisesineitä on Piacenzan Musei civicissä. Huomattavin niistä on niin kutsuttu Piacenzan maksa, pronssinen lampaanmaksa, joka on peräisin noin vuodelta 200 eaa., ja jota etruskilaiset haruspeksit eli ennuspapit ilmeisesti käyttivät ennustamiseen. Se löydettiin Piacenzasta vuonna 1877. Maksan pinnassa olevassa kuvionnissa on 16 pääjaosta, joista jokainen on varustettu etruskilaisen pääjumalan ja muiden jumalien nimillä. Muita mielenkiintoisia muinaisesineitä ovat ateenalaisen kuvanveistäjä Kleomeneen signeeraama, osina säilynyt naisveistos 1. vuosisadalta eaa., sekä pyöreä mosaiikki, jossa on kuvattuna joutsenen kaltaisia lintuja, 1. vuosisadalta jaa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PLACENTIA (Piacenza) Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Smith, William: ”Placentia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Placentia Pleiades. Viitattu 21.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Placentia (Italy) 111 Piacenza - Πλακεντία ToposText. Viitattu 21.10.2024. (englanniksi)
- ↑ ”39 F3 Placentia”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699 (englanniksi)
- ↑ Macché "Sasso di Piacenza", la città antica ha per culla ciotoli e detriti del Trebbia Il Piacenza. 14.12.2019. Viitattu 21.10.2024. (italiaksi)
- ↑ Strabon: Geografika 5.215.
- ↑ Strabon: Geografika 5.17.
- ↑ Itinerarium Antonini Augusti s. 98, 127, 288; Itinerarium Burdigalense (Itinerarium Hierosolymitanum) s. 616; Tabula Peutingeriana.
- ↑ Via Julia Augusta Pleiades. Viitattu 21.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Livius: Epitome 20; Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 1.14; Polybios: Historiai 3.40; Asconius: In Pisonem s. 3.
- ↑ Polybios: Historiai 3.40, 3.66; Livius: Rooman synty 16.25, 16.56, 16.59, 16.63; Appianos: Sota Hannibalia vastaan 5, 7.
- ↑ Livius: Rooman synty 21.57; Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.19.
- ↑ Livius: Rooman synty 27.10.
- ↑ Livius: Rooman synty 27.39, 27.43.
- ↑ Livius: Rooman synty 31.10.
- ↑ Livius: Rooman synty 31.21, 34.22.
- ↑ Livius: Rooman synty 34.56.
- ↑ Livius: Rooman synty 37.46, 37.47.
- ↑ Livius: Rooman synty 39.2.
- ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.92.
- ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 2.47; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 41.26.
- ↑ Cicero: Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 6.9.
- ↑ Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 48.10.
- ↑ Cicero: Pisoa vastaan (In Pisonem) 23; Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione, ”Municipium”.
- ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.15 s. 20; Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.19.
- ↑ a b Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.17–23.
- ↑ Vopiscus Syracusanus, Flavius: Historia Augusta, Aurelianus 21.
- ↑ Ambrosius: Kirjeet (Epistulae 39.
- ↑ Paulus Diaconus: Historia Romana XV (lat.).
- ↑ Prokopios: Goottisodat (De bellum Gothicum) 3.13, 3.17.
- ↑ Paulus Diaconus: Langobardien historia (Historia Langobardorum) 2.18.
- ↑ a b c Dall’Aglio, Pier Luigi et al.: Relazioni tra urbanistica e geomorfologia nel settore centraLe della Pianura Padana. Ocnus. Quaderni della Scuola di Specializzazione in Beni Archeologici, 2011, 19. vsk. Artikkelin verkkoversio. (italiaksi)
- ↑ Via Monte di Pietà FAI. Viitattu 21.10.2024. (italiaksi)