Pitäjän pienempiä
Pitäjän pienempiä: saaristoväkeä arkisillaan on Volter Kilven vuonna 1934 julkaistu novellikokoelma. Saaristosarjan toinen osa on kirjoitettu rinnakkain Kilven pääteoksen, Alastalon salissa kanssa.
Novellit muokkaa
Ylistalon tuvassa (251 s.) Talvikortteeria Ylistalossa pitävät merimiehet viettävät aikaansa isäntä-Esan kanssa. On saatu tieto, että Alastalo aikoo rakentaa parkin. Joutilaisuus keskeytyy kuitenkin, kun naapurin hevoset juoksevat Ylistalon niitylle kaatuneen aidan yli, ja Esan on mentävä ajamaan ne pois. Timpuri Joel Järvelin ottaa lompakkonsa ja menee Alastaloon ostamaan osuuden parkkilaivasta.
Aurinkotytin tanssi (35 s.) Iäkäs suutari Solenius työskentelee Alastalon nurkassa seuranaan talon leikki-ikäinen tytär Viikka ja harmaa kissa talon naisväen leipoessa. Solenius muistelee kylän naisia ja seuraa auringonvalon liikkeitä työkalujensa ja muiden esineidensä lomassa. Viikka muistelee kuollutta siskoaan Aksaa.
Kaaskerin Lundström (52 s.) Lahdenperä on vierailulla Pukkilassa ja Pukkila pitää punssilasien äärellä monologia Kaskerin Lundströmistä, alkoholisoituneesta entisestä merikapteenista, joka juovuksissa luotsaamastaan tuhoisasta haaksirikosta selviytyneenä antaa luodollaan aritmetiikan ja navigoinnin opetusta vilja- ja viinapalkkaa vastaan.
Merimiehen leski (42 s.) Vanha Ketoniemen Riikka valmistaa triiviä eli laivojen saumoihin käytettävää eristettä muistellen puolisoaan, haaksirikossa kuollutta merimiestään.
Jäällävaeltaja (38 s.) Iäkäs Taavetti Lindqvist vetää jäällä kuormaa, johon on kerännyt katajia Kihdin ulkoluodoilta. Voimiensa ehtyessä hän käy läpi elämänsä iloja ja etenkin pettymyksiä.