Avaa päävalikko

Pipilotti Rist, koko nimeltään Elisabeth Charlotte Rist (21. kesäkuuta 1962 Grabs, Sveitsi) on sveitsiläinen videotaiteilija. Hän on ottanut nimensä Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun mukaan. Hän näkee itsensä Peppi Pitkätossun tavoin naisena, joka tutkii maailmaa leikkisällä tavalla.

Ennen taide- ja elokuvaopintojaan Rist opiskeli teoreettista fysiikka Wienissä yhden lukukauden ajan. Vuodesta 1982 vuoteen 1986 hän opiskeli mainospiirustusta, kuvitusta ja valokuvausta Hochschule für Angewandte Kunstissa Wienissä ja myöhemmin videotaidetta Schule für Gestaltungissa Baselissa, Sveitsissä.[1]

TeoksetMuokkaa

Vuonna 1986 Pipilotti Rist ponnahti julkisuuteen valmistumisvideollaan, I'm Not The Girl Who Misses Much (video, 8 minuuttia), jossa hänet itsensä nähdään tanssimassa kuin nukke ja toistamassa lausetta, joka on Beatlesin kappaleesta Happiness Is a Warm Gun. Vuonna 1992 hänen videonsa Pickelporno (video, 12 minuuttia) kiinnitti jälleen taidemaailman huomion.

Videokuvataiteilijan uransa lisäksi hän on myös pop-ryhmä Les Reines Prochainesin jäsen. Hänen omaa lauluaan ja musiikkiaan kuullaan useissa hänen populaarimusiikkiin viittaavissa teoksissaan, kuten Sip My Ocean (video, 8 minuuttia) vuodelta 1996, jossa hän laulaa oman versionsa Chris Isaakin Wicked Game -kappaleesta.

Rist on tilallisen videotaiteen edelläkävijä. Videoteokset ovat kehittyneet yksikanavaisista kaksikanavaisiksi, jotka on usein projisoitu huoneen kulmaan toisiinsa nähden, tilan täyttäviksi installaatioiksi, joissa yleisö tulee osaksi teosta. Näin on esimerkiksi teoksissa Flying Room (1995) ja Himalaya’s Sister’s Living Room (2000) videokameroita ja monitoreja on sijoitettu kalustettuun galleriatilaan.[1]

Hän käyttää musiikkivideoista tuttuja tekniikoita. Esimerkiksi hänen elokuvansa jakautuvat usein otoksiin, jotka perustuvat rytmiin jatkuvuuden sijasta. Hän kuvaa usein chroma key -päällekkäiskuvia, jolloin lopullinen video koostuu useista kerroksista. Hänen kuvakerronnalleen ovat ominaisia liukuva kameran liike tai kalansilmäobjektiivialla kuvatut äärimmäiset lähikuvat. Hänen töissään esiintyvät sisäiset maisemat, kuten unet ja tunteet. Kirkkaita värejä käyttämällä hän onnistuu vähentämään aitouden tuntua.

Hänen teoksensaan käsittelevät sukupuolta, seksuaalisuutta ja kehoa.[2] Hänen työnsä on joskus luokiteltu feministiksi, kun taas hän näkee sen enemmän omaksi tavakseen katsoa maailmaa. Vuonna 2011 Guardianin kirjoituksessa hänen näyttelystään, Rist kuvaa feminismiään näin: "Poliittisesti olen feministi, mutta henkilökohtaisesti en ole. Minulle kuva naisesta teoksessani ei edusta vain naista: hän edustaa kaikkia ihmisiä. Toivon, että nuori mies voi saada yhtä paljon taiteestani kuin kuka tahansa nainen." [3]

UraMuokkaa

PalkinnotMuokkaa

  • 2014 – Baukoma Awards for Marketing and Architecture, Best Site Development [1]
  • 2013 – Zurich Festival Price, Zürcher Festpiele [2]
  • 2012 – Bazaar Art, International Artist of the Year, Hong Kong, China [4]
  • 2011 – Best Architects 11 Award [5]
  • 2010 – Cutting the Edge Award, 27th Annual Miami International Film Festival
  • 2009 – Best Exhibition Of Digital, Video, or Film: Pour Your Body Out (7354 Cubic Meters), Museum of Modern Art, New York. 26th annual awards, The International Association of Art Critics (AICA)[6]
  • 2009 – Juryn presidentin EXTRAORDINARY AWARD (Nicolas Roeg), Sevilla Festival '09[7]
  • 2009 – Joan Miró -palkinto, Barcelona [8]
  • 2007 – St. Gallischen Kulturstiftungin St. Galler Kulturpreis [9]
  • 2006 – Guggenheimin museon Young Collector's Council Annual Artist's Ball honouring Pipilotti Rist [3]
  • 2003 – 01 award ja kunniaprofessorin virka Universität der Künstessä, Berliinissä, [4]
  • 1999 – Museum Ludwigin Wolfgang Hahn -palkinto [10]
  • 1998 – Nimitys Hugo Boss -palkinnon saajaksi [10]
  • 1997 – Kunsthalle Nürnbergin Renta Preis [5]
  • 1997 – Premio 2000 -palkinto vuoden 1997 Venetsia biennaalissa

Rist opetti University of California Los Angelesissä Paul McCarthyn kanssa vuosina 2002–2003.[11] Hänen teoksiaan on museoiden ja gallerioiden pysyvissä kokoelmissa, mukaan lukien Museum of Modern Art, Solomon R. Guggenheim -museo, San Francisco MoMA, and the Utrecht Centraal Museum.

ViitteetMuokkaa

  1. a b https://www.guggenheim.org/artwork/artist/pipilotti-rist guggenheim.org. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  2. Elizabeth Mangini: Pipilotti's Pickle: Making Meaning from the Feminine Position. PAJ: A Journal of Performance and Art, 2001-5, nro 2, s. 1. doi:10.2307/3246502. Artikkelin verkkoversio.
  3. Laura Barnett: Pipilotti Rist: 'We all come from between our mother's legs' The Guardian. 4.9.2011. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  4. Pipilotti Rist Wins BAZAAR Art 2012’s International Artist of the Year Award Observer. 28.5.2012. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  5. best architects Award - die besten und interessantesten Architekturprojekte aus Europa / best architects award bestarchitects.de. Viitattu 9.3.2019.
  6. U.S. Art Critics Association Announces Winners of 26th Annual Awards artdaily.com. Viitattu 9.3.2019.
  7. Festival De Sevilla festivaldesevilla.com. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  8. Joan Miró Prize : - Fundació Joan Miró web.archive.org. 31.1.2010. Viitattu 9.3.2019.
  9. Grosser St.Galler Kulturpreis für Manon www.sg.ch. Viitattu 9.3.2019.
  10. a b Brooklyn Museum: EASCFA Exhibitions www.brooklynmuseum.org. Viitattu 9.3.2019.
  11. Pipilotti Rist | artnet www.artnet.com. Viitattu 9.3.2019.

LisätietoaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pipilotti Rist.