Pikkutelkkä

lintulaji

Pikkutelkkä, aikaisemmalta nimeltään valkotelkkä[2] (Bucephala albeola) on pienikokoinen telkkien sukuun kuuluva vesilintu.

Pikkutelkkä
Bucephala-albeola-007.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Telkät Bucephala
Laji: albeola
Kaksiosainen nimi

Bucephala albeola
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkutelkkä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkutelkkä Commonsissa

Pikkutelkän munia.

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on 32–39 senttiä. Juhlapukuinen koiras on helppo tuntea sen valkoisesta alapuolesta, mustasta selästä ja mustavalkoisesta päästä. Koiraan päässä on selkeä valkoinen alue, joka ulottuu silmistä niskaan[2]. Nokka on vaalea. Naaras muistuttaa pientä telkkänaarasta, mutta poskessa on valkoinen laikku. Pikkutelkkä on pienempi ja vaaleampi kuin kaksi muuta telkkälajia[2].

Vanhin amerikkalainen pikkutelkkäkoiras on ollut 15-vuotias ja naaras 12-vuotias.

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Pikkutelkkä pesii Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[2] Se talvehtii Meksikonlahdella ja Yhdysvaltojen länsi- ja itärannikoilla. Pikkutelkkä harhautuu toisinaan Eurooppaan. Sitä tarhataan yleisesti, ja Suomessa tavattu pikkutelkkä on todennäköisesti tarhakarkulainen. Pikkutelkkä pesii pienillä järvillä ja lammilla, ja talvehtii merialueilla.

LisääntyminenMuokkaa

Pikkutelkän pesä on vanhassa kultatikan (Colaptes auratus) kolossa tai muussa puunkolossa. Munia on 6–11 ja naaras hautoo niitä 28–33 päivää. Naaras on erittäin pesäpaikkauskollinen palaten samaan pesäkoloon keväästä toiseen.

RavintoMuokkaa

Pikkutelkkä sukeltaa pohjasta vesihyönteisiä ja nilviäisiä sekä jonkin verran myös siemeniä.

LähteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Bucephala albeola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1849. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Hottola, Petri 1988: Pikkutelkkä Bucephala albeola ensi kertaa Suomessa. - Lintumies 5.1988 s. 224-225. LYL.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.