Pikkupussikaniini
Pikkupussikaniini (Macrotis leucura) on Australiassa elänyt, mutta todennäköisesti jo sukupuuttoon kuollut nisäkäs. Se eli mantereen sisäosien aavikoilla, mutta hävisi 1900-luvun puolivälissä. Laji löydettiin vasta vuonna 1887.
| Pikkupussikaniini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Pussieläimet Metatheria |
| Lahko: | Pussimäyrät Peramelemorphia |
| Heimo: | Pussikaniinit Thylacomyidae |
| Suku: | Macrotis |
| Laji: | leucura |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Macrotis leucura |
|
 Historiallinen pikkupussikaniinin levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Pikkupussikaniini oli lähisukulaistaan isopussikaniinia pienempi ja sen turkki oli värittömämmän kellanruskea. Lajin ruumiinpituus oli 20–27 senttimetriä ja painoa oli 300–450 grammaa. Hännän pituus oli noin 15 senttiä.[2] Vatsapuoli oli selkäpuolta vaaleampi ja häntä valkoinen, joka vastasi 70 prosenttia ruumiinpituudesta.[3] Muutoin se muistutti suuresti sukulaislajiaan.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Pikkupussikaniinia on tavattu vain Australian keskiosien aavikoilla.[2] Sitä on löydetty Etelä-Australiasta ja Pohjoisterritorion alueilla Gibsonin- ja Ison Hiekka-Aavikon alueelta.[3] Sen elinympäristöä olivat hiekkaiset ja saviset aavikot,Triodia-suvun ”spinifex”-ruohomättäät, joissa saattoi olla myös harvakseltaan puita ja pensaita.[1]
Elintavat muokkaa
Pikkupussikaniinin elintavoista on vain vähän tietoa. Ne muistuttivat erittäin paljon isopussikaniinia. Se oli yöaktiivinen ja vietti päivät kolossaan. Se eli yksin tai pareittain. Mahanäytteiden perusteella se söi enimmäkseen eläinravintoa.[2] Ravinto koostui termiiteistä, muurahaisista, juurista ja koisokasvien siemenistä.[3][2] Poikasia syntyi kerralla yleensä kaksi[2].
Häviäminen muokkaa
Pikkupussikaniini harvinaistui nopeasti 1900-luvulla. Se johtunee turkismetsästyksestä ja vierasperäisten nisäkäspetojen, kuten kettujen ja kissojen saalistuksesta[2], sekä Australiaan tuotujen kaniinien aiheuttamasta kilpailusta ja elinympäristön tuhoamisesta. Mahdollisesti myös tulenhallinta haittasi lajin menestystä.
Viimeinen varma havainto elävästä eläimestä on vuodelta 1931 läheltä Cooncherietä Etelä-Australian koillisosasta. Vuonna 1967 löydettiin kiilapyrstökotkan pesästä pikkupussikaniinin kallo, jonka ikää ei kuitenkaan tiedetä. Aboriginaalien mukaan laji eli vielä 1960-luvulla.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Burbidge, A., Johnson, K. & Dickman, C.: Macrotis leucura IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ulla Elo (toimitus): Maailman uhanalaiset eläimet - Nisäkkäät Osa 1, s. 140. Weilin-Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
- ↑ a b c Chris Pavey: Lesser Bilby - Threatened Species of the Northern Territory (PDF) Toukokuu 2006. Northern Territory Department of Natural Resources, Environment and the Arts. Viitattu 26. 12. 2008.