Pikkupussikaniini
Pikkupussikaniini (Macrotis leucura) on Australiassa elänyt, mutta todennäköisesti jo sukupuuttoon kuollut nisäkäs. Se eli mantereen sisäosien aavikoilla, mutta hävisi 1900-luvun puolivälissä. Laji löydettiin vasta vuonna 1887.
| Pikkupussikaniini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Pussieläimet Metatheria |
| Lahko: | Pussimäyrät Peramelemorphia |
| Heimo: | Pussikaniinit Thylacomyidae |
| Suku: | Macrotis |
| Laji: | leucura |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Macrotis leucura |
|
 Historiallinen pikkupussikaniinin levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö
muokkaaPikkupussikaniini oli lähisukulaistaan isopussikaniinia pienempi ja sen turkki oli värittömämmän kellanruskea. Lajin ruumiinpituus oli 20–27 senttimetriä ja painoa oli 300–450 grammaa. Hännän pituus oli noin 15 senttiä.[2] Vatsapuoli oli selkäpuolta vaaleampi ja häntä valkoinen, joka vastasi 70 prosenttia ruumiinpituudesta.[3] Muutoin se muistutti suuresti sukulaislajiaan.
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaPikkupussikaniinia on tavattu vain Australian keskiosien aavikoilla.[2] Sitä on löydetty Etelä-Australiasta ja Pohjoisterritorion alueilla Gibsonin- ja Ison Hiekka-Aavikon alueelta.[3] Sen elinympäristöä olivat hiekkaiset ja saviset aavikot,Triodia-suvun ”spinifex”-ruohomättäät, joissa saattoi olla myös harvakseltaan puita ja pensaita.[1]
Elintavat
muokkaaPikkupussikaniinin elintavoista on vain vähän tietoa. Ne muistuttivat erittäin paljon isopussikaniinia. Se oli yöaktiivinen ja vietti päivät kolossaan. Se eli yksin tai pareittain. Mahanäytteiden perusteella se söi enimmäkseen eläinravintoa.[2] Ravinto koostui termiiteistä, muurahaisista, juurista ja koisokasvien siemenistä.[3][2] Poikasia syntyi kerralla yleensä kaksi[2].
Häviäminen
muokkaaPikkupussikaniini harvinaistui nopeasti 1900-luvulla. Se johtunee turkismetsästyksestä ja vierasperäisten nisäkäspetojen, kuten kettujen ja kissojen saalistuksesta[2], sekä Australiaan tuotujen kaniinien aiheuttamasta kilpailusta ja elinympäristön tuhoamisesta. Mahdollisesti myös tulenhallinta haittasi lajin menestystä.
Viimeinen varma havainto elävästä eläimestä on vuodelta 1931 läheltä Cooncherietä Etelä-Australian koillisosasta. Vuonna 1967 löydettiin kiilapyrstökotkan pesästä pikkupussikaniinin kallo, jonka ikää ei kuitenkaan tiedetä. Aboriginaalien mukaan laji eli vielä 1960-luvulla.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Burbidge, A., Johnson, K. & Dickman, C.: Macrotis leucura IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ulla Elo (toimitus): Maailman uhanalaiset eläimet - Nisäkkäät Osa 1, s. 140. Weilin-Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1
- ↑ a b c Chris Pavey: Lesser Bilby - Threatened Species of the Northern Territory (PDF) Toukokuu 2006. Northern Territory Department of Natural Resources, Environment and the Arts. Viitattu 26. 12. 2008.