Pikku Veera

Pikku Veera (ven. Маленькая Вeра, Malenkaja Vera) on Vasili Pitšulin ohjaama neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1988.

Pikku Veera
Маленькая Вeра
Malenkaja Vera
Маленькая Вeра 1988 poster.jpg
Ohjaaja Vasili Pitšul
Käsikirjoittaja Marija Hmelik
Säveltäjä Vladimir Matetski
Kuvaaja Jefim Reznikov
Leikkaaja Jelena Zabolotskaja
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Tsentralnaja kinostudija detskih i junosheskih filmov imeni Gorkogo
Ensi-ilta 1988
Kesto 115 min
Alkuperäiskieli venäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

JuoniMuokkaa

Saastuneen neuvostokaupungin juopon isän tytär, nuoreksi naiseksi varttunut Vera (Negoda) ei odota suuria tulevaisuudelta. Hän kulkee tansseissa, käyttäytyy kapinallisesti ja harrastaa seksiä opiskelijapoikaystävänsä kanssa.[1]

RooleissaMuokkaa

 Natalia Negoda  Vera  
 Andrei Sokolov  Sergei  
 Juri Nazarov  isä  
 Ljudmila Zaitseva  äiti  
 Aleksandr Aleksejev-Negreba    

VastaanottoMuokkaa

Elokuvan alastonkohtaus ja muu aiemmin vaiettu moraalittomuus aiheuttivat sensaation Neuvostoliitossa.[1]

Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla sen olevan hämmentävä, lohduton ja näköalaton neuvostoelokuva, joka ”nakertaa yleviltä neuvostotunteilta viimeisiä rippeitä”. Hänestä se on elokuvallisena suorituksena keskinkertainen, eikä länsimainen katsoja jaksa pitää elokuvan tarinaa tai ongelmanasetteluja kovin tuoreina.[1][2]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Pikku Veeran vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Fränti, Mikael: Kohutussa Pikku Veerassa on tempoilevaa sukupolvikapinaa ja todenmakuista avoimuutta. Helsingin Sanomat, 30.9.1989, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Fränti, Mikael: Pikku Veera neuvostotodellisuudessa. Helsingin Sanomat, 26.8.1990, s. 121. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 16.7.2021. (englanniksi)