Piet Joubert
Petrus Jacobus (Piet) Joubert (20. tammikuuta 1831 Cango, lähellä Prince Albertia, Kapmaa – 27. maaliskuuta 1900 Pretoria, Transvaal)[1] oli buurikenraali ja -poliitikko, joka toimi Transvaalin tasavallan varapresidenttinä ja sen armeijan ylipäällikkönä buurisodissa.
Joubertin isä oli köyhä maanviljelijä ja lähetyssaarnaaja, joka muutti suuren vaelluksen yhteydessä vuonna 1837 Natalin pohjoispuolelle. Perhe asettui myöhemmin Transvaalin Rustfonteiniin. Joubertin koulutus oli vaatimaton, mutta hän oli itseoppinut laintuntija ja menestynyt liikemies.[1] Hänet valittiin Transvaalin parlamenttiin eli Volksraadiin ensi kerran vuonna 1860. Joubert nimitettiin 1870 Transvaalin yliprokuraattoriksi ja hän toimi virkaatekevänä presidenttinä presidentti Thomas François Burgersin oleskellessa Euroopassa vuosina 1875–1876. Kun Iso-Britannia vuonna 1877 julisti Transvaalin kruununsiirtomaakseen, Joubertista tuli yksi brittivaltaa vastustaneen liikkeen johtajista. Aluksi hän yritti yhdessä Paul Krugerin kanssa ratkaista asian neuvottelemalla, mutta kun tämä ei johtanut tuloksiin, buurit aloittivat joulukuussa 1880 aseellisen kapinan ja antoivat itsenäisyysjulistuksen. Kenraalikomendantiksi nimetty Joubert toimi Transvaalin armeijan ylipäällikkönä seuranneessa ensimmäisessä buurisodassa. Hän löi britit tammi–helmikuussa 1881 Laing’s Nekin, Schuinshoogten ja Majubavuoren taisteluissa, ja osallistui sodan jälkeen Pretorian rauhanneuvotteluihin, joiden tuloksena Transvaalin itsenäisyys palautettiin.[1][2]
Joubert hävisi vuoden 1883 presidentinvaalit itseään vanhoillisemmalle Krugerille, mutta hänestä tuli kuitenkin Krugerin varapresidentti, ja hän oli jälleen virkaatekevänä presidenttinä Krugerin Euroopan-matkan aikana 1883–1884. Joubert olisi halunnut laajentaa Transvaalin aluetta, mutta Kruger vastusti ajatusta. Lisätäkseen vaikutusvaltaansa Joubert liittoutui Transvaalin brittiläisen vähemmistön eli niin sanottujen uitlandereiden kanssa, mikä syvensi kiistaa presidentti Krugerin kanssa. Joubert oli Krugerin vastaehdokkaana vielä vuosien 1888, 1893 ja 1898 presidentinvaaleissa, mutta hävisi joka kerralla, vaikkakin vuonna 1893 melko täpärästi.[1] Vuoden 1896 Jamesonin hyökkäyksen jälkeisinä vuosina Joubert yritti sovitella Transvaalin ja Ison-Britannian välejä uuden sodan ehkäisemiseksi. Kun toinen buurisota lokakuussa 1899 syttyi, hänet nimitettiin uudelleen ylipäälliköksi. Hän valitsi sodassa hyvin varovaisen ja defensiivisen strategian. Buurijoukkojen menestys sodan alkuvaiheessa oli pääasiassa muiden komentajien ansiota eikä Joubert saanut hyödynnettyä sen tuomaa etua tehokkaasti.[2][1] Paardebergin taistelussa helmikuussa 1900 kärsityn tappion jälkeen hän vetäytyi takaisin pääkaupunki Pretoriaan, jossa kuoli kuukautta myöhemmin.[2] Uudeksi ylipäälliköksi tuli kenraali Louis Botha, joka Pretorian kukistumisen jälkeen onnistui jatkamaan sotaa sissisotana vielä lähes kaksi vuotta.[3]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piet Joubert Wikimedia Commonsissa
