Pierre Janet

ranskalainen psykologi

Pierre Marie Félix Janet [žane] (30. toukokuuta 1859 Pariisi24. helmikuuta 1947 Pariisi)[1] oli uraauurtava ranskalainen psykologi, psykoterapeutti ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka kiinnittävät huomiota potilaan traumojen ja elämänhistorian väliseen yhteyteen. Janet myös yhdisti työssään akateemisen psykologian tutkimuksen ja mielisairauksien hoidon käytännön menetelmät.[1]

Pierre Janet. (Valokuva: Dornac.)

Janet opiskeli Pariisin yliopistossa kuuluisan neurologi Jean-Martin Charcot’n johdolla. Hänen filosofinen tutkielmansa valmistui vuonna 1889. Janet työskenteli Charcot’n kutsumana pariisilaisessa Salpêtrièren sairaalassa, jossa valmistui hänen hysteriaa käsittelevä lääketieteen väitöksensä L’état mental des hystériques vuonna 1892.[1] Lääketieteen tohtorin arvo hänelle myönnettiin seuraavana vuonna.

Vuonna 1898 Janet luennoi Pariisin yliopistossa. Hän toimi vuodet 1902–1932 psykologian professorina Collège de Francessa.[1] Vuonna 1923 julkaistiin hänen merkittävä teoksensa La médecine psychologique ja vuodet 1928–1932 hän käytti muistin tutkimiseen. Syksyllä 1906 Janet luennoi Harvardin yliopiston Medical Schoolissa Yhdysvalloissa. Hänelle myönnettiin Harvardin kunniatohtorin arvo vuonna 1936.

Janetin psykiatrisessa ajattelussa keskeinen käsite oli energia. Hän piti tiettyjen hermostollisten ongelmien syynä energeettisen tason alentumista. Tästä kärsivillä henkilöillä ei ole sitkeyttä eikä omanarvontuntoa. Energia-käsitteen rinnalla hän puhui jännityksen (tension) käsitteestä: sielullista energiaa hillitään ja säännellään tensioilla. Näiden pohjalta Janet muodosti sielullisten toimintojen hierarkian, joka on samalla yksilön kehitysportaikko. Sen tasoja Janet nimitti realiteetin asteiksi. [2]

Janetin elämäntyö on rinnasteinen ja samanaikainen Sigmund Freudin työn kanssa sikäli, että kumpikin pyrki kuvaamaan ihmisen henkiset toiminnot kokonaisuutena. Janetia on kritisoitu siitä, ettei hänen teoriansa ota huomioon niitä yksilöpsykologisia tekijöitä, jotka saattavat johtaa mielen sairastumiseen. [2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Pierre Janet Britannica.com. Viitattu 22.10.2014. (englanniksi)
  2. a b Otavan Suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hašek-juuri), s. 2325–2326, art. Janet, Pierre. Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6.

Aiheesta muuallaMuokkaa