Wikipedia

Pierre Christin

ranskalainen sarjakuvantekijä

Pierre Christin (27. huhtikuuta 1938 Saint-Mandé – 3. lokakuuta 2024 Pariisi[1]) oli ranskalainen sarjakuvien käsikirjoittaja ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti Jean-Claude Mézièresin kanssa tekemästään sarjakuvasta Valerian ja Laureline (Valérian et Laureline), joka kuuluu tieteisfiktion piiriin. Sitä on julkaistu ainakin 14 kielellä esimerkiksi Ranskassa, Pohjoismaissa, Italiassa, Saksassa ja Hollannissa.

Pierre Christin
Pierre Christin vuonna 2010.
Pierre Christin vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt27. huhtikuuta 1938
Saint-Mandé, Ranska
Kuollut3. lokakuuta 2024 (86 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus Ranska Ranska
Taiteilija
Salanimi Linus
Ala sarjakuvakäsikirjoittaja
kirjailija
Kuuluisimpia töitä Valerian ja Laureline
Aiheesta muualla
www.pierrechristin.com/index.html

Christin opiskeli ensin Sciences Po -korkeakoulussa ja sitten Sorbonnessa, mistä hän valmistui tohtoriksi vertailevasta kirjallisuudentutkimuksesta.[1] Christin muutti Yhdysvaltoihin 1960-luvulla saatuaan paikan Utahin yliopiston ranskankielisen kirjallisuuden professorina. Salt Lake Cityssä hän kohtasi toisen maailmansodan vuosista asti tuntemansa Jean-Claude Mézièresin uudelleen.[2]

Christin jatkoi opetusuraansa Ranskassa Bordeaux’n yliopistossa. Hän oli kuitenkin tehnyt jo Utahissa käsikirjoituksia Mézièresin muutamaan lyhyeen sarjakuvatarinaan. He myivät kertomuksensa Ranskassa Pilote-lehteen. Taiteilijoiden yhteistyö jatkui, ja vuonna 1967 sen hedelmänä syntyi Valérian-hahmo, jonka seikkailu Les mauvais rêves (”Pahat unet”) julkaistiin niin ikään Pilote-lehdessä.[2] Suomessa tarina on julkaistu sarjakuva-albumissa Pahat unet (Jalava, 1991).[3]

Christin teki sarjakuvakäsikirjoituksia myös Jacques Tardille, Boucqille ja Enki Bilalille.[2] Nämä käsikirjoitukset eivät ole yhtä valoisia ja utopistisia kuin Mézièresin kanssa tehdyt, esimerkiksi Bilalille kirjoitettu teksti on tummasävyisempää.

Sarjakuvakäsikirjoitusten lisäksi Christin kirjoitti muutamia novellikokoelmia ja romaaneja. Niihin kuuluvat muun muassa ZAC, Rendez-Vous en ville ja L’Or du zinc.[2] Hän laati myös käsikirjoitusta animoitua televisiosarjaa Valérian et Laureline varten.

Albumeja

muokkaa

Valerian ja Laureline -sarjasta (suluissa alkuperäiset julkaisuvuodet). Sarjaa julkaistiin alkuaan nimellä Avaruusagentti Valerianin seikkailuja (Valérian, agent spatio-temporel).

  • Pahat unet (Les mauvais rêves, 1967–1968)
  • Liikkuvien vetten kaupunki (La cité des eaux mouvantes, 1968)
  • Tuhannen planeetan valtakunta (L’empire des 1000 planètes, 1971)
  • Auringoton planeetta (Le pays sans etoiles, 1972)
  • Paluu Alflololille (Bienvenue sur Alflolol, 1972)
  • Isännän linnut (Les oiseaux du maître, 1973)
  • Varjojen lähettiläs (L’ambassadeur des ombres, 1975)
  • Väärennetty maailma (Sur les terres truquées, 1977)
  • Päiväntasauksen sankarit (Les héros de l’equinoxe, 1978)
  • Pariisista Kassiopeiaan (Métro châtelet direction Cassiopée, 1980)
  • Brooklynistä kosmokseen (Brooklyn station terminus Cosmos, 1989)
  • Inverlochin aaveet (Les spectres d’Inverloch, 1984)
  • Hypsiksen salamat (Les foudres d’Hypsis, 1985)
  • Rajoilla (Sur les frontières, 1988)
  • Elävät aseet (Les armes vivantes, 1990)
  • Vallan piirit (Les cercles du pouvoir, 1994)
  • Ultralumin panttivangit (Les ortages de l’Ultralum, 1996)
  • Par les chemins de l’espace (1997)
  • Tähtitarhojen orpo (L’orphelin des astres, 1998)
  • Epävarmoina aikoina (Par des temps incertains, 2001)
  • Suuren tyhjyyden reunalla (Au bord du grand rien, 2004)

Suomeksi on julkaistu myös albumi Surullinen planeetta (2013), joka on kokoelma lyhyitä tarinoita vuosilta 1969–1970.

Enki Bilalin kanssa

  • Koston veljeskunta (Les Phalanges de l’ordre noir, 1979, suomeksi 1990)[4]
  • Metsästysretki (Partie de chasse, 1983, suomeksi 1989)[5]

André Juillardin kanssa Lena-sarjakuvia

  • Lena’s Odyssey
  • The Three Women
  • Into the Fire

Annie Goetzingerin kanssa The Hardy Agency -sarjakuvia

  • The Vanished Perfume
  • The Telltale Trace
  • Red Poison

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Frédéric Potet, Le scénariste Pierre Christin, grand nom de la bande dessinée, est mort, Le Monde 3.10.2024, viitattu 3.10.2024 (ranskaksi)
  2. ↑ a b c d Bas Schuddeboom: Pierre Christin Comiclopedia. 3.10.2024. Lambiek. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Pahat unet Risingshadow. Viitattu 6.10.2024
  4. ↑ Koston veljeskunta Kirjasampo-sivustolla
  5. ↑ Metsästysretki Kirjasampo-sivustolla

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pierre_Christin&oldid=22687033”