Pienoisjännite

Pienoisjännitteellä (vanhempi nimitys suojajännite) tarkoitetaan tasajännitettä (DC) 120 volttiin asti ja vaihtojännitettä (AC) 50 volttiin asti. Pienoisjännitteisiä sähkölaitteita saa rakentaa, korjata ja asentaa ilman sähköalan virallista koulutusta. Pienoisjännite tunnetaan määräyksissä ja standardeissa nimellä ELV (Extra Low Voltage).

Pienoisjännitteellä toimivia laitteitaMuokkaa

Pienoisjännitteellä toimivat sähkölaitteet ovat ulkokäytössä turvallisempia kuin verkkojännitteellä toimivat laitteet. Tavallinen verkkojännite muutetaan pienoisjännitteeksi pienoisjännitemuuntajan avulla. Pienoisjännitteenä on yleisimmin käytössä 12 ja 24 voltin jännitteet, jotka eivät aiheuta käyttäjälle sähköiskun vaaraa. Pienoisjännitteellä toimivia sähkölaitteita ovat mm. jouluajan pienoislamppusarjat, koristevalaisimet ("laavalamput"), pienoisrautatiet ja autoradat, suihkualtaiden pumput ja satelliittiantennien kääntäjät.lähde?

Tietoliikenneverkkojen laitteet toimivat yleisesti 48 voltin tasajännitteellä.

PienoisjännitemuuntajaMuokkaa

Pienoisjännitemuuntaja on yleensä sijoitettava kuivaan tilaan. Vain pienoisjännitteiset johdot ja laitteet voidaan viedä ulos. Muuntajalle on varmistettava riittävä tuulettuminen, sillä ahtaaseen tilaan sijoitettuna tai peitettynä sen kuormitettavuus pienenee huomattavasti, jolloin se voi ylikuumeta ja vahingoittua.

Asennus ja käyttöMuokkaa

Myös pienoisjännitteiset johdot on asennettava siten, ettei niiden eristys voi vahingoittua seinien läpivienneissä. Vahingoittunut eristys aiheuttaa palovaaran. Pienoisjännitteellä toimivien sähkölaitteiden asentamisessa ja käyttämisessä on noudatettava valmistajien antamia ohjeita ja suosituksia. Ohjeet on syytä säilyttää myöhempää käyttöä ja huoltoa varten.

LähdeMuokkaa

Kodin sähköturvallisuusopas 3.painos - Julkaisija: Turvatekniikan keskus, Helsinki - http://www.tukes.fi