PhotoReading
PhotoReading (suom. "valokuvalukeminen") on pikalukemisen menetelmä. Menetelmän väitetään nopeuttavan tekstin lukemista ja omaksumista. Valokuvalukemista pidetään muiden pikalukutekniikoiden tavoin näennäistieteenä eli huuhaana. [1][2]
Menetelmän kuvaus muokkaa
PhotoReading-menetelmän on kehittänyt Paul Scheele, jonka samannimisessä teoksessa menetelmä on myös kuvattu [3].
PhotoReading-menetelmä koostuu viidestä askeleesta, jotka muodostavat tekniikan rungon [4]. Nämä askeleet ovat: 1) valmistautuminen, 2) esikatseleminen, 3) valokuvalukeminen, 4) jälkikatseleminen ja 5) aktivointi. Tyypillisesti PhotoReading-lukija läpikäy kaikki viisi askelta, joskaan aina tämä ei ole välttämätöntä. 300-sivuisen tietokirjan tapauksessa arviot askeleiden kestosta ovat valmistautuminen (alle 1 min), esikatseleminen (n. 1 min), valokuvalukeminen (2-5 min), jälkikatseleminen (5-15 min) ja aktivointi (0-90 min). Askeleiden kestot riippuvat paljolti lukijan tavoitteista. Suurinta vaihtelua askeleiden kestossa on aktivoinnissa.
Varsinainen valokuvalukeminen on tekniikan kolmas askel. Scheele suosittelee, että ennen valokuvalukemista on hyödyllistä tiedostaa oma tavoite ja selvittää silmäilemällä, vastaako teksti omaa tavoitetta. Varsinainen valokuvalukeminen on vaihe, jossa lukija etenee materiaalin alusta loppuun hyvin nopeasti, tyypillisesti n. sivu-sekunnissa. Valokuvalukemisen tarkoituksena on edetä nopeammin, kuin mitä mieli pystyy tietoisesti havaitsemaan, jotta prosessointi tapahtuisi nopeutetun oppimisen pedagogian mukaisesti ei-tietoisella tasolla. Valokuvalukemista voi seurata tauko tai siitä voi jatkaa suoraan seuraavaan askeleeseen.
Valokuvalukemista seuraava askel on jälkikatselu, jonka aikana lukija pyrkii tulemaan tietoiseksi tekstin rakenteesta sekä herättämään kysymyksiä. Näiden tarkoitus on selkiyttää lukijan tavoitetta ja pyrkimyksiä tekstin kanssa.
Viimeinen askel on aktivointi, joka pyrkii rakentamaan tietoisen ymmärryksen luetusta tekstistä. Tässä käytetään hyväksi erilaisia tekniikoita, kuten pikalukutekniikoita ja perinteistä lukemista. Aktivointi askeleessa lukeminen on valikoivaa ja sitä kannustetaan ohjaamaan oman tavoitteen ja kysymysten pohjalta. Aktivoinniksi katsotaan myös muun muassa miellekarttojen tekeminen, keskustelu kirjan sisällöstä sekä esimerkiksi fyysiset harjoitteet, kuten sisällön esittäminen näytelmän muodossa.
Kritiikki muokkaa
PhotoReading-menetelmää pidetään näennäistieteenä eli huuhaana. Psykologian dosentti Jukka Hyönän mukaan PhotoReading tai pikalukeminen ei ole linjassa modernin silmänliiketutkimuksen kanssa, eikä siten pidä kumpaakaan mahdollisina [1]. Myös Turun Yliopiston kognitiivisen psykologian dosentti Johanna Kaakisen mukaan pikalukutekniikat ovat huuhaata - pelkästään silmän fysiologia osoittaa useimmat pikalukutekniikat mahdottomiksi [2].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Jukka Hyönä: Valokuvalukeminen - harhakäsitys ihmismielen toiminnasta. Skeptikko-lehti 42, 3/1999 (ss. 10-12), . Skepsis ry. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Lukunopeutta pystyy kasvattamaan, mutta ei vippaskonstein - Luova [arkistoitu] luova.myscience.fi. Viitattu 9.1.2019.
- ↑ Paul R. Scheele: PhotoReading. Learning Strategies Corp., 2000. ISBN 978-0925480538.
- ↑ Innostatus: Valokuvalukeminen innostatus.fi.
Aiheesta muualla muokkaa
- PhotoReading Whole Mind System Reading Program Menetelmän englanninkieliset sivut.