Philip Anderson

Philip Anderson (13. joulukuuta 1923 Indianapolis, Indiana – 29. maaliskuuta 2020) oli yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikko. Hän on tehnyt tärkeitä fysiikan tuloksia tutkiessaan muun muassa antiferromagnetismia, Kondo-ilmiötä, epäpuhtaita metalleja, BCS-teoriaa, spin-laseja ja korkeiden lämpötilojen suprajohtavuutta. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon 1977 magneettisten ja epäjärjestäytyneiden aineiden elektronirakenteen teoreettisesta tutkimuksesta yhdessä Nevill Francis Mottin ja John Hasbrouck van Vleckin kanssa.

Philip Anderson
Henkilötiedot
Syntynyt	13. joulukuuta 1923 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat
Kuollut	29. maaliskuuta 2020 (96 vuotta)
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Harvardin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	John Hasbrouck van Vleck
Instituutti	Bell Labs Cambridgen yliopisto Princetonin yliopisto
Tutkimusalue	fysiikka
Palkinnot	Nobelin fysiikanpalkinto (1977)
Aiheesta muualla
www.princeton.edu/prism/people/faculty-1/anderson
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Anderson syntyi vuonna 1923 Indianapolisin kaupungissa Indianan osavaltiossa. Hän valmistui illinoisilaisesta high schoolista, minkä jälkeen hän suuntasi opiskelemaan Harvardin yliopistoon. Vuosina 1949–1984 eli 35 vuoden ajan hän työskenteli New Jerseyssä sijaitsevassa Bell Labsissa. Työnsä ohessa hän oli Cambridgen yliopiston teoreettisen fysiikan professorina 1967–1975. Jäätyään eläkkeelle Bell Labsista 1984 hän jatkoi professorina Princetonin yliopistossa.

Vuonna 2006 tilastofyysikko José Soler Madridin yliopistosta teki tutkimuksen tieteellisissä julkaisuissa olevista viittauksista verraten artikkelissa olevia viittauksia artikkeliin tehtyihin viitauksiin, ja päätteli Andersonin olevan maailman luovin fyysikko.

Aiheesta muualla

• Philip Andersonin elämäkerta. Nobelprize.org. (englanniksi)