Phước Longin taistelu
Phước Longin taistelu oli taistelu Pohjois-Vietnamin ja Etelä-Vietnamin joukkojen välillä Phước Longin maakunnassa Vietnamin keskisellä ylänköalueella 12. joulukuuta 1974 – 6. tammikuuta 1975. Taistelut käytiin Pariisin rauhan jälkeen ja Pohjois-Vietnamin tavoitteena oli koetella Etelä-Vietnamin joukkojen suorituskykyä sekä mahdollista Yhdysvaltojen reaktiota. Etelä-Vietnamin joukkojen suoristuskyky osoittautui alhaiseksi, eikä Yhdysvallat enää liittynyt uudestaan sotaan. Tämä mahdollisti Phước Longinin valtaamisen jälkeen sotatoimet muuta Etelä-Vietnamia vastaan.
| Phước Longin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Vietnamin sotaa | |||||||
 Kartta taistelusta
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Tausta muokkaa
Yhdysvallat oli vetäytynyt Vietnamista Pariisin rauhan mukaisesti vuonna 1973 ja sotatoimet olivat päättyneet 28. tammikuuta. Todellisuudessa rauha ei kuitenkaan lopettanut taisteluja Pohjois-Vietnamin ja Etelä-Vietnamin välillä, vaan useissa kylissä käytiin ankaria taisteluja vuoden 1973 aikana. Pohjois-Vietnamin johto oli kokoontunut lokakuussa 1974 keskustelemaan sodan tavoitteiden saavuttamisesta. Tuolloin etenkin Lê Duẩn toi esille Yhdysvaltojen uuden intervention epätodennäköisyyden etenkin Richard Nixonin erottua sekä Etelä-Vietnamin armeijan huonon suorituskyvyn kuluneen vuoden aikana. Kommunistisen puolueen politbyroo pelkäsi kuitenkin edelleen Yhdysvaltojen uuden intervention mahdollisuutta, minkä lisäksi raskaan aseistuksen siirtoja Etelä-Vietnamiin ja joukkojen huoltoyhteyksien rakentamista ei ollut vielä saatu valmiiksi. Keskustelujen lopputuloksena päätettiin hyökätä Phước Longin maakunnassa Vietnamin keskisellä ylänköalueella lähellä Kambodžan vastaista rajaa. Tarkoituksena oli koetella Etelä-Vietnamin vastarintaa, ja jos se jäisi vähäiseksi ja Yhdysvallat pysyisi sodan ulkopuolella, Pohjois-Vietnam jatkaisi tilanteen eskaloimista seuraavan vuoden puolella. Hyökkäys päätettiin toteuttaa joulukuussa 1974 ja sen suunnitteli kenraali Trần Văn Trà, joka kokosi kaksi jalkaväen divisioonaa, panssarivaunupataljoonan, tykistörykmentin ja ilmatorjuntarykmentin hyökkäystä varten. Etelä-Vietnamin puolella aluetta puolustivat vain paikallisten joukkojen jäsenet, joiden tueksi lennätettiin yksi jalkaväen pataljoona.[1]
Taistelu muokkaa
Phước Longin taistelu alkoi 12. joulukuuta 1974. Etelä-Vietnamilaisten puolustajien vahvistuksekseen saamasta Lai Khêsta saapuneesta jalkaväen pataljoonasta huolimatta Pohjois-Vietnamin joukkojen tulivoima osoittautui ylivoimaiseksi. Maakunnan keskus Phước Long City saarrettiin ja sen puolustajia pystyttiin huoltamaan vain ilmateitse. Ilmapudotuksia vaikeutti pohjoisvietnamilaisten ilmatorjunta, eivätkä Etelä-Vietnamin ilmavoimat voineet lentää tarpeeksi matalalla tarkkojen pudotusten tekemiseksi. Yhdysvaltojen reaktio rajoittui Okinawalle sijoitetun merijalkaväen divisioonan asettamiseen hälytystilaan ja USS Enterprisen siirtämiseen lähemmäs Vietnamia. Tammikuun 1975 alkupuolella Pohjois-Vietnamin tykistö ampui päivittäin 3 000 laukausta puolustajien asemiin. Puolustajien tueksi lennätettiin nyt myös kaksi erikoisjoukkojen komppaniaa, mutta heidän vaikutuksensa jäi lähinnä muodolliseksi. Etelä-Vietnam menetti Phước Long Cityn 6. tammikuuta ensimmäisenä maakuntakeskuksena sitten Quảng Trịn menetyksen jälkeen vuonna 1972.[1]
Seuraukset muokkaa
Phước Longia puolustaneista noin 5 000:ta etelävietnamilaisesta sotilaasta karkuun pääsi vain 850. Loput joko saivat surmansa tai jäivät sotavangeiksi. Etelä-Vietnamin presidentti Nguyễn Văn Thiệu julisti kolmen päivän suruajan ja vannoi valtaavansa Phước Longinin takaisin, mutta tämä ei koskaan toteutunut. Yhdysvaltojen toimettomuus todisti Pohjois-Vietnamille, että Yhdysvallat ei enää ollut valmis takaamaan Etelä-Vietnamin itsenäisyyttä ja mahdollisti näin sotatoimien jatkamisen, jotka lopulta huipentuivat Saigonin kukistumiseen vuonna 1976. Presidentti Gerald Ford mainitsi haastattelussa 21. tammikuuta 1975, ettei voinut kuvitella olosuhteita, joissa Yhdysvallat liittyisi enää uudelleen sotaan. Phước Longin tappio osoitti myös Etelä-Vietnamin joukkojen heikkouden.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c The Vietnam War: The Definitive Illustrated History, s. 300–315. DK, 2017. ISBN 978-1-4654-5769-1. (englanniksi)