Peter Florin
Peter Florin (2. lokakuuta 1921 – 17. helmikuuta 2014) oli itäsaksalainen poliitikko ja diplomaatti.
Nuoruus muokkaa
Florin syntyi Kölnissä 2. lokakuuta 1921.[1]
Florinin isä Wilhelm Florin (1894–1944) oli johtava hahmo sotia edeltävässä Saksan kommunistisessa puolueessa.[2] ja vuosina 1924–1933 Reichstagin (kansallinen parlamentti) jäsen.[3]
Florin lähti Saksasta vanhempiensa kanssa vuonna 1933, kun Adolf Hitler tuli valtaan ja alkoi vainota kommunisteja,[2]siirtyen ensin Ranskaan ja sitten Neuvostoliittoon, jossa hän meni Karl Liebknechtin kouluun. Siellä hän opiskeli kemiaa Mendelejevin yliopistossa.[1]
Toisen maailmansodan aikana hän taisteli Neuvostoliiton partisaanien kanssa Valko-Venäjällä. Florinista tuli vuonna 1944 Freies Deutschland nimisen viikoittain ilmestyneet natsivastaisen sanomalehden päätoimittaja[1] Sodan lopussa hän palasi Saksaan Ackermann-ryhmän jäsenenä, joka oli yksi alueellisista ryhmistä, jotka lähettivät Neuvostoliiton sotilashallinnon palvelukseen Saksaan.[4]
Ura muokkaa
Sodan jälkeen Florin astui politiikkaan Saksan demokraattisessa tasavallassa ja toimi Wittenbergin aluevaltuuston varapuheenjohtajana työskennellessään päivälehden Freiheitin päätoimittajana. Sitten hän oli 1949–1952 Itä-Saksan ulkoministeriön neuvonantaja. Vuonna 1953 hänet nimitettiin Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen keskuskomitean ulkoministeriön johtajaksi. Vuosina 1954–1971 hän oli maan ulkoasiainvaliokunnan jäsen, jonka puheenjohtajana hän oli jonkin aikaa.[1]
Vuodesta 1967-1969 Florin oli Itä-Saksan suurlähettiläs Tšekkoslovakiassa.[1] Hän kannatti avoimesti 1968 Prahan kevään murskaamista.[2] Vuonna 1969 hänet nimitettiin valtiosihteeriksi ja ensimmäiseksi ulkoministerin sijaiseksi.[1]
Vuosina 1973-1982 Florin oli Saksan demokraattisen tasavallan pysyvä edustaja Yhdistyneissä kansakunnissa. Vuonna 1982 hänestä tuli Unescon kansallisen komission puheenjohtaja Itä-Saksassa. Hän toimi vuosina 1987 ja 1988 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajana.[1]
Yksityiselämä muokkaa
Peter Florin oli naimisissa, ja hänellä oli kolme lasta.[1] Hänen vaimonsa Edel toimi 1980-luvun lopulla Itä-Berliinin Humboldt-yliopiston venäläisen kirjallisuuden professorina.[2]
Florin puhui sujuvasti saksaa, venäjää ja englantia sekä hyvää ranskaa. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajana häntä sanottiin The New York Timesin mukaan "toveri Glasnostiksi", mikä kertoo, että hän oli Gorbatšovin aikakauden modernin kommunistisen politiikan symboli.[2] Saksojen yhdistymisen jälkeen hän työskenteli Torgaussa talonmiehenä.
Hän kuoli 92-vuotiaana vuonna 2014.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Biography on the website of the United Nations
- ↑ a b c d e "Man in the News; A German In Charge: Peter Florin", New York Times, 22.9.1987
- ↑ Florin, Wilhelm * 16.3.1894, † 5.7.1944 Bundesstiftung zur Aufarbeitung der SED-Diktatur: Biographische Datenbanken. Viitattu 19 November 2014. (saksaksi)
- ↑ "Namensliste der drei KPD-Einsatzgruppen vom 27. April 1945" German Federal Archives. BArch NY 4036/517. Retrieved November 22, 2011 (saksaksi)
- ↑ DDR-Diplomat Peter Florin gestorben ((saksaksi)) 17 February 2014. Die Welt. Viitattu 18 February 2014.