Perun varakuningaskunta
Perun varakuningaskunta (esp. Virreinato del Perú) oli Espanjan siirtomaa Etelä-Amerikassa vuosina 1543–1824. Sen hallintokaupunki oli Lima, josta muodostui myös alueen tärkein keskus.[1] Se oli järjestyksessä toinen neljästä varakuningaskunnasta, joita Espanja perusti siirtokuntiensa hallintaa varten. Laajimillaan se hallitsi kaikkia Espanjan alueita Etelä-Amerikassa lukuun ottamatta sitä rannikkoseutua, joka on nykyisin Venezuela.[2]
Varakuningaskuntaa johti varakuningas, joka edusti Espanjan kuningasta. Hänet valittiin ylimystön, upseerikunnan ja papiston keskuudesta. Varakuninkaan alaisuuteen perustettiin audiencia-nimellä kutsuttuja aluehallintoyksiköitä: Panama (1535), Lima (1542), Santa Fe de Bogotá (1549), Charcas (1559), Quito (1563), Chile (1609) ja Buenos Aires (1661).[3]
Jotta tiedonkulku toimisi paremmin, alueen pohjoisosasta erotettiin vuonna 1717 omaksi Uuden-Granadan varakuningaskunnakseen Panama, Venezuela, Kolumbia, osa Ecuadorista, Guyana ja osa Brasilian pohjoisosasta. Vuonna 1776 etelästä erotettiin La Platan varakuningaskunta, johon kuuluivat Argentina, Paraguay, Uruguay ja osa Boliviasta.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Elina Koivula: Suomen ja Perun kehitysyhteistyöhankleet s. 53. Turun yliopiston maantieteen laitos (myös suomenkielisen nimen lähde)
- ↑ Viceroyalty of Peru Britannica
- ↑ Viceroyalty of Peru Peru Route
- ↑ Viceroyalty of Peru Discover Peru
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Perun varakuningaskunta Wikimedia Commonsissa
