Pertaani (yhdiste)
Pertaani eli etylaani (C18H20Cl2) on rakenteeltaan DDT:tä ja DDD:tä muistuttava orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty hyönteismyrkkynä niin maataloudessa kuin sisätiloissakin.
| Pertaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-[2,2-dikloori-1-(4-etyylifenyyli)etyyli]-4-etyylibentseeni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCC1=CC=C(C=C1)C(C2=CC=C(C=C2)CC)C(Cl)Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C18H20Cl2 |
| Moolimassa | 307,24 g/mol |
| Sulamispiste | 60–61 °C[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet
muokkaaHuoneenlämpötilassa pertaani on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin, erityisesti kloorattuihin hiilivetyihin ja aromaattisiin hiilivetyihin. Pertaani ei ole nisäkkäille akuutisti erityisen myrkyllistä esimerkiksi sen LD50-arvo rotalle on 8 170 mg/kg. Pertaani hajoaa hieman nopeammin luonnossa kuin DDT tai DDD, mutta kertyy silti ravintoketjussa.[2][3][4][5]
Valmistus ja käyttö
muokkaaPertaania voidaan valmistaa diklooriasetaldehydin ja etyylibentseenin välisellä reaktiolla.[5]
Pertaani tuli markkinoille vuonna 1950. Sitä on käytetty hyönteismyrkkynä hedelmien ja vihannesten viljelyssä sekä alhaisen myrkyllisyytensä vuoksi myös sisätiloissa kärpästen ja vaatekoiden torjuntaan. Käyttömuotona on jauhe tai emulsio.[2][3][5][6]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ethylan – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 16.11.2015.
- ↑ a b c Robert L. Metcalf & Abraham Rami Horowitz: Insect Control, 2. Individual Insecticides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 16.11.2015
- ↑ a b Pradyot Patnaik: A Comprehensive Guide to the Hazardous Properties of Chemical Substances, s. 776-777. Wiley-Intersciences, 2007. ISBN 978-0-471-71458-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.9.2015). (englanniksi)
- ↑ Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Pesticides and Agricultural Chemicals, s. 415–416. William Andrew, 2014. ISBN 978-1455731480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.11.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c Andre R. Cooper, Sr.: Cooper's Toxic Exposures Desk Reference with CD-ROM, s. 1695. CRC Press, 1996. ISBN 9781566702201. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.11.2015). (englanniksi)
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 481. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.11.2015). (englanniksi)