Avaa päävalikko
Perejaslavin sopimuksen solmimista esittävä Aleksei Kivšenkon historiamaalaus vuodelta 1880.

Perejaslavin sopimus oli Ukrainan kasakkahetmanaatin ja Venäjän välillä 18. tammikuuta (J: 8. tammikuuta) 1654 solmittu sopimus, jolla kasakat tunnustivat Venäjän tsaarin yliherruuden.[1] Sopimus merkitsi aiemmin Puola-Liettualle kuuluneen Ukrainan päätymistä Venäjän yhteyteen yli kolmeksisadaksi vuodeksi. Sopimuksen täsmällinen sisältö on ollut osin kiistanalainen.

Sopimuksen synty ja sisältöMuokkaa

Kasakoiden vuonna 1648 käynnistämä kansannousu oli johtanut Ukrainan irtautumiseen Puolan vallasta, mutta sota kasakkahetmanaatin ja Puolan välillä pitkittyi jatkumaan vuosikausia. Hetmani Bohdan H’melnytskyi oli alun perin liittoutunut Krimin kaanikunnan ja sitten lyhytaikaisesti Osmanien valtakunnan kanssa, mutta kumpikaan liitto ei palvellut tarpeeksi Ukrainan etuja, joten H’melnytskyi päätti kääntyi Venäjän puoleen.[2] Hän pyysi jo vuonna 1651 tsaari Aleksei Mihailovitšia ottamaan Ukrainan suojelukseensa autonomisena ruhtinaskuntana, mutta asia ei edennyt pariin vuoteen Venäjän epäluulojen vuoksi. Lokakuussa 1653 Venäjän säätykokous zemski sobor otti ehdotukseen myönteisen kannan ja tsaari Aleksei lähetti Vasili Buturlinin johtaman lähetystön neuvottelemaan Ukrainan kasakoiden kanssa. Joulukuussa 1653 kärsitty sotilaallinen tappio puolalaisia vastaan jätti kasakat alakynteen, joten kasakoiden yleiskokous (rada) vastaanotti Venäjän lähetystön ja vannoi uskollisuutta tsaarille. Sopimus solmittiin Perejaslavin kaupungissa (puol. Perejasław; nyk. Perejaslav-H’melnytskyi). Liiton yksityiskohdista neuvoteltiin vielä maaliskuussa 1654 Moskovassa.[1]

Perejaslavin sopimuksessa hetmanaatin kasakat tunnustivat Venäjän tsaarin yliherruuden ja tsaari vastaavasti vahvisti hetmanaatin sisäisen autonomian, kasakoiden perinteisen hallintotavan ja säätyerioikeudet sekä vanhan Liettuan lain. Hetmani sai oikeuden harjoittaa omaa ulkopolitiikkaa muiden ulkovaltojen paitsi Puolan ja Osmanien valtakunnan suhteen. Rekisteröityjen kasakoiden määrää nostettiin 60 000:een ja kasakoiden maanomistusoikeus vahvistettiin. Kasakoiden harmiksi venäläiset eivät suostuneet vahvistamaan sopimusta valalla, joten pelkästään ukrainalaisten vannoma uskollisuudenvala teki sopimuksesta epäsymmetrisen osapuolten kesken.[2] Perejaslavin sopimus johti myös kolmetoistavuotiseen sotaan Venäjän ja Puolan välillä.[1]

Kiistat sisällöstä ja merkityksestäMuokkaa

Perejaslavin sopimuksen alkuperäiset asiakirjat katosivat myöhemmin, eikä niiden täsmällisestä sisällöstä ole yksimielisyyttä. Jotkut ukrainalaiset historioitsijat ovat väittäneet venäläisten korvanneen myöhemmin alkuperäiset asiakirjat väärennöksellä, mutta tätä ei ole voitu osoittaa todeksi. Ukrainalaiset halusivat nähdä Perejaslavin sopimuksen molempia osapuolia sitovana tasavertaisena sopimuksena, joka turvaisi Ukrainan autonomian, kun taas venäläisten mielestä tsaari sai halutessaan muuttaa Ukrainalle antamiaan privilegioita yksipuolisesti. Näin kävikin, kun Venäjä myöhemmin alkoi kaventaa Ukrainan autonomiaa ja lopulta lakkautti sen kokonaan. Venäläisessä historiankirjoituksessa Perejaslavin sopimus on nähty ensisijaisesti Kiovan Venäjän aikaisen Venäjän ja Ukrainan yhteyden palauttamisena.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Pereyaslav Agreement (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.1.2018.
  2. a b c Johannes Remy: Ukrainan historia, s. 26–30. Gaudeamus, Helsinki 2015.