Pelkolan työväentalo

Pelkolan työväentalo tai Sattulan työväentalo oli Hattulan kunnan Sattulan kylässä sijainnut työväentalo.

Pelkolan työväentalo
Sattulan työväentalo
Hattulan Pelkolan työväenyhdistyksen työväentalo 1910-luvulla.
Hattulan Pelkolan työväenyhdistyksen työväentalo 1910-luvulla.
Sijainti Sattula, Hattula
Rakennustyyppi työväentalo
Valmistumisvuosi 1907
Rakennuttaja Pelkolan Työväenyhdistys ry
Runkorakenne hirsi
Julkisivumateriaali lauta
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Historiaa muokkaa

Pelkolan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1906 Nihattulan työväenyhdistyksen alaosastona. Jo seuraavana vuonna se kuitenkin irrottautui omaksi yhdistyksekseen.[1] Samana vuonna yhdistys hankki itselleen myös talon.[2] Yhdistyksen jäsenluku vaihteli alkuvuosikymmeninä 30–40 välillä.[1]

1930-luvun alussa Lapuanliikkeen kannattajat vandalisoivat työväentaloa useaan otteeseen. Keväällä 1933 talolle murtauduttiin ikkunan kautta, ja sen ullakolta varastettiin yhdistyksen ja sen nuoriso-osaston liput. Liput löytyivät myöhemmin maantieltä palasiksi revittyinä. Samana keväänä talo pakkoliputettiin, eli sen katolle vietiin Suomen lippu, joka kuitenkin haettiin samana iltana pois. Lippuvarkaudesta syytteeseen joutui paikallinen talollisen poika, joka oli ollut mukana myös pakkoliputuksessa. Syytetty veljineen oli aiemmin häiriköinyt muun muassa Parolan työväentalon iltamissa.[3][4] Myös lokakuussa 1933 talolla tehtiin tarkemmin määrittelemätöntä ilkivaltaa. Seuraavan vuoden alkupuolella taas talon ikkunat rikottiin kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla kesken iltamien.[5]

Vuonna 1982 talo oli Hämeenlinnan Järjestöyhdistyksen omistuksessa. Se oli tuossa vaiheessa huonokuntoinen ja toimi romuvarastona.[6]

Toimintaa työväentalolla muokkaa

Talolla järjestettiin muun muassa kokouksia, iltamia ja kesäjuhlia.[7][8][9] Vuonna 1929 Hämeenlinnan Työväen Näyttämö vieraili talolla ja esitti näytelmän Eläköön – poika tuli!.[10] Talolla toimi myös ravintola.[7]

Rakennus muokkaa

Talo oli hirsirunkoinen ja vuoraamaton, väriltään harmaa. Alun perin se oli pärekattoinen, mutta kate vaihdettiin jossain vaiheessa pelliksi. Taloon kuului juhlasali näyttämöineen, ravintola, keittiö ja eteinen. Lämmitystä, sisävessaa, viemäröintiä tai vesijohtoa ei ollut.[6]

Lähteet muokkaa

  1. a b Työväenliike Etelä-Hämeessä 1906–1931. Hämeen eteläinen sos.dem. piiritoimikunta, 1931.
  2. Matti Turkia (toim.): SDP:n puoluetilasto 1907 1908. Sos.dem puolue/ Työväen Arkisto. Viitattu 21.11.2022.
  3. Kansan Työ digi.kansalliskirjasto.fi. 20.5.1933, no 115. Viitattu 21.11.2022.
  4. Hämeen Kansa digi.kansalliskirjasto.fi. 25.11.1933, no 226. Viitattu 21.11.2022.
  5. Hämeen Kansa digi.kansalliskirjasto.fi. 1.3.1934, no 26. Viitattu 21.11.2022.
  6. a b Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982.
  7. a b Hämeen Kansa digi.kansalliskirjasto.fi. 14.3.1939, no 32. Viitattu 21.11.2022.
  8. Hämeen Voima digi.kansalliskirjasto.fi. 13.6.1912, no 64. Viitattu 21.11.2022.
  9. Hämeen Voima digi.kansalliskirjasto.fi. 16.4.1910, no 42. Viitattu 21.11.2022.
  10. Häme digi.kansalliskirjasto.fi. 28.11.1929, no 137. Viitattu 21.11.2022.